Kajahti kirkas ja miellyttävä torven ääni, joka kuului naurusta ja puhelusta huolimatta. "Barsoomin tanssi!" huudahti nuori soturi. "Saanko pyytää sinut parikseni, Heliumin Tara?"
Tyttö vilkaisi siihen penkkiin päin, jolla hän viimeksi oli nähnyt Djor Kantosin istuvan. Nuorukaista ei näkynyt. Tara taivutti päätään myöntymykseksi gatholilaisen pyyntöön. Vieraiden seassa liikkui orjia, jakaen pieniä soittokoneita, joissa oli yksi ainoa kieli. Jokaisessa niistä oli merkkejä, jotka ilmoittivat niiden sävelen korkeuden ja pituuden. Soittokoneiden kieli oli eläinten suolista, ja skeelepuinen runko sovitettu niin, että se voitiin hihnalla kiinnittää tanssijan vasempaan kyynärvarteen. Oikean käden etusormen keskinikamassa oli kullakin tanssijalla rengas, jonka ympärille oli kierrety suolta. Kun sitä hangattiin soittokoneen kieleen, lähti siitä ainoa kultakin tanssijalta vaadittu ääni.
Vieraat olivat nousseet pystyyn ja siirtyivät hitaasti puutarhan eteläisessä päässä olevaa tulipunaista nurmikkoa kohti, jossa tanssi oli suoritettava. Samassa riensi Djor Kantos hätäisesti Heliumin Taran luokse. "Pyydän —" hän huusi lähestyessään tyttöä, mutta tämä keskeytti hänet käden liikkeellä.
"Tulit liian myöhään, Djor Kantos", hän torui muka vihastuneena. "Kuhnustelijain ei kannata tulla pyytämään Heliumin Taraa tanssiin. Mutta joudu nyt! Muutoin menetät myöskin Olvia Marthisin, sillä en ole koskaan nähnyt hänen odottavan kauan, ennen kuin hänet pyydetään tähän ja kaikkiin muihinkin tansseihin."
"Olen jo menettänyt hänet", tunnusti Djor Kantos allapäin.
"Ja mielitkö sanoa tulleesi noutamaan Heliumin Taraa vasta menetettyäsi
Olvia Marthisin?" kysyi tyttö, teeskennellen edelleen harmistunutta.
"Oi, Heliumin Tara, kyllä käsität asian paremmin!" puolustautui nuori mies. "Eikö minun ollut luonnollista otaksua, että odottaisit minua, joka yksin olen pyytänyt sinua Barsoomin tanssiin ainakin kaksitoista kertaa peräkkäin?"
"Ja istuisin, pyöritellen peukaloitani, kunnes sinä näkisit sopivaksi saapua?" ivasi tyttö. "Ohoo, ei, Djor Kantos; Heliumin Tara ei ole kuhnuksia varten." Hymyillen nuorukaiselle herttaisesti hän lähti kokoontuvia tanssijoita kohti Gahanin, Gatholin jedin, rinnalla.
Marsin muihin muodollisempiin tansseihin nähden on Barsoomin tanssilla samanlainen asema kuin juhlamarssilla meidän oloissamme, mutta se on äärettömän paljon mutkikkaampi ja kauniimpi. Ennen kuin kumpaankaan sukupuoleen kuuluva nuori marsilainen saa hoitaa mitään tärkeää yhteiskunnallista tointa, johon liittyy tanssia, on hänen osattava ainakin kolmea tanssia — Barsoomin tanssia, kansallistanssiaan ja kaupunkinsa tanssia. Näissä kolmessa tanssissa huolehtivat osanottajat itse soitosta, joka on aina samanlainen. Eivät myöskään tanssiaskeleet eivätkä -kuviot muutu, vaan ovat sellaisinaan siirtyneet perinnöksi ikimuistoisilta ajoilta. Kaikki marsilaiset tanssit ovat arvokkaita ja kauniita, ja Barsoomin tanssi on ihastuttavan runollinen harmoonisine liikkeineen — siinä ei ole luonnottomia asentoja, ei ruokottomia eikä kiihoittavia liikkeitä. Sen on sanottu tuovan ilmi sellaisen taivaankappaleen korkeimmat ihanteet, jossa pyritään naisten sulouteen, kauneuteen ja siveyteen sekä miesten voimaan, arvokkuuteen ja vilpittömään uskollisuuteen.
Tänään johtivat tanssia Marsin sotavaltias John Carter ja hänen puolisonsa Dejah Thoris ja jos joku toinen pari kilpaili heidän kanssaan vieraiden äänettömästä ihailusta, niin se oli Gatholin loistava jed ja hänen ihana tanssitoverinsa. Tanssikuvioiden alati vaihdellessa oli mies milloin käsi kädessä tytön kanssa, milloin taas käsivarsi kierrettynä joustavan vartalon ympärille, jota jalokivillä koristettu hihnoitus peitti vain osittain; ja vaikka tyttö olikin sitä ennen ollut mukana tuhansissa tansseissa, tunsi hän nyt ensi kerran miehen käsivarren kosketuksen paljaaseen ihoonsa. Häntä vaivasi se, että hän sen huomasi, ja hän silmäili tutkivasti, melkeinpä harmistuneena kumppaniaan, ikäänkuin se olisi ollut tämän vika. Heidän katseensa osuivat vastakkain, ja hän näki Gahanin silmissä sellaisen ilmeen, jollaista hän ei ollut milloinkaan nähnyt Djor Kantosin silmissä. Tanssi oli ihan lopussa: ja he molemmat pysähtyivät äkkiä, samalla kun soitto lakkasi, ja jäivät seisomaan, katsellen toisiaan suoraan silmiin. Ensiksi puhkesi puhumaan Gatholin Gahan.