"Missä on Turan, soturini?" hän tiedusti.
"Sinulta ei puutu sotureja", vastasi jeddak. "Niin kaunis nainen kuin sinä löytää yllin kyllin miehiä taistelemaan puolestaan. Mahdollisesti sinun ei tarvitse etsiä tämän kauempaa, vaan saat Manatorin jeddakin. Nainen, sinä miellytät minua. Mitä arvelet sellaisesta kunniasta?"
Silmät soukkina tähysti Heliumin prinsessa Manatorin jeddakia sulitetusta päähineestä anturakenkäiseen jalkaan saakka.
"'Kunniasta'!" hän matki pilkallisesti. "Miellytän sinua, niinkö? Tiedä sitten, sika, että et miellytä minua — ettei John Carterin tytär ole sinun kaltaisiasi varten!"
Koolla olevat päälliköt kävivät äkkiä jännittyneen hiljaisiksi. Manatorin jeddakin O-Tarin uhkaavista kasvoista poistui veri hitaasti, ja raivo teki hänet sairaloisen sinervänväriseksi. Hänen silmänsä kapenivat ohuiksi viiruiksi, ja huulet puristuivat verettömäksi, pahaenteiseksi viivaksi. Pitkään aikaan ei kuulunut hiiskahdustakaan Manatorin palatsin valtaistuinsalissa. Sitten jeddak kääntyi U-Doriin päin.
"Vie nainen pois!" hän käski tasaisella äänellä, joka ei sopinut hänen vimmastuneeseen ulkonäköönsä. "Vie hänet pois, ja ensi kisoissa pelatkoot vangit ja halvat sotilaat jetania hänestä!"
"Entä tämä?" kysyi U-Dor, osoittaen Ghekiä.
"Vankiholveihin seuraaviin kisoihin saakka!" vastasi O-Tar.
"Tämä siis on kerskumaanne oikeutta!" huudahti Heliumin Tara. "Kaksi muukalaista, jotka eivät ole tehneet teille vääryyttä, tuomitaan ilman oikeudenkäyntiä! Ja toinen heistä on nainen. Manatorin siat ovat yhtä oikeamielisiä kuin miehuullisiakin."
"Pois näkyvistäni!" karjaisi O-Tar, ja U-Dorin antamasta merkistä vartijat sijoittuivat vankien ympärille ja saattoivat heidät ulos huoneesta.