Palatsin ulkopuolella Ghek ja Heliumin Tara eroitettiin toisistaan. Tyttö vietiin pitkiä puistokatuja myöten kaupungin keskustaan ja vihdoin matalaan rakennukseen, jonka katosta kohosi korkeita, jykevätekoisia torneja. Siellä hänet luovutettiin soturille, jolla oli dwarin eli kapteenin arvomerkit.
"O-Tarin määräys on", selitti U-Dor dwarille, "että naista säilytetään ensi kisoihin saakka, jolloin vangit ja tavalliset sotilaat pelaavat hänestä. Jollei hänen kielensä olisi pureva kuin thoatin, olisi hän ollut parhaan säilämme arvoinen panos." U-Dor huoahti. "Kenties vielä nytkin voin hankkia hänelle anteeksiannon. Tuntuisi kovin ikävältä, jos tuollainen kaunotar joutuisi jonkun halvan miekkosen osaksi. Olisin itse kunnioittanut häntä tarjouksellani."
"Jos minut on pantava vankilaan, niin tehkää se!" vaati tyttö. "Muistaakseni ei minua tuomittu kuuntelemaan jokaisen minuun sattumalta ihastuneen, halpasyntyisen tolvanan herjauksia."
"Siinä kuulet, A-Kor", kivahti U-Dor, "millainen kieli hänellä on.
Juuri tuolla tavoin ja ilkeämmin hän puhui jeddakillemme O-Tarille."
"Kyllä kuulen", myönsi A-Kor, jonka Tara näki vaivoin pidättävän hymyilyään. "Tule siis mukaani, nainen!" hän kehoitti. "Löydämme kyllä varman paikan Jetan-torneissa — mutta seis! Mikä sinua vaivaa?"
Tyttö oli alkanut hoiperrella ja olisi kaatunut, jollei mies olisi ottanut häntä syliinsä. Sitten hän näkyi reipastautuvan ja koetti uljaasti pysyä pystyssä ilman tukea. A-Kor vilkaisi U-Doriin. "Tiesitkö, että nainen oli sairas?" hän tiedusti.
"Kenties se johtuu ravinnon puutteesta", vastasi toinen. "Muistelen hänen maininneen, ettei hän kumppaneineen ollut syönyt moneen päivään."
"Miehekkäitä ovat O-Tarin soturit", pilkkasi A-Kor, "ylenpalttinen on heidän vieraanvaraisuutensa. U-Dor, jonka varat ovat arvaamattomat, ja urhea O-Tar, jonka kiljuvat thoatit marmoritalleissaan syövät kultaisista kaukaloistaan, eivät henno luovuttaa leivänkannikkaa nälkään nääntyvälle tytölle."
Mustasukkainen U-Dor synkistyi. "Kielesi lävistää vielä kerran sydämesi, orjan poika!" hän huusi. "Sinä koettelet oikeamielisen O-Tarin kärsivällisyyttä liian usein. Tästä lähtien huolehdi puheistasi yhtä hyvin kuin torneistasi!"
"Älä luulekaan voivasi herjata minun äitini asemalla!" sanoi A-Kor. "Sen orjattaren sukuperä, jonka veri virtaa suonissani, onkin ylpeyteni, ja häpeän ainoastaan sitä, että olen myöskin jeddakisi poika."