"Entäpä, jos O-Tar saa kuulla tästä?" uhkasi U-Dor.
"O-Tar on jo kuullut samat sanat omasta suustani", vastasi A-Kor, "ja paljon muutakin."
Hän pyörähti kantapäillään ympäri käsivarsi yhä tukena Heliumin Taran vyötäisillä, ja niin hän puolittain saattoi, puolittain kantoi tytön Jetan-torneihin, kun taas U-Dor käänsi thoatinsa ja lähti täyttä laukkaa takaisin palatsin suuntaan.
Jetan-tornien pääkäytävässä vetelehti puolikymmentä soturia. A-Kor, tornien hoitaja, puhutteli yhtä näistä. "Nouda orjatyttö Lan-O ja käske hänen tuoda ruokaa ja juomaa Thurian tornin yläkerrokseen!" Sitten hän otti puolipyörryksissä olevan tytön syliinsä ja kantoi hänet ylöspäin viettävää kiertokäytävää myöten torniin.
Pitkän nousun aikana Tara menetti tajuntansa. Sen palattua hän huomasi olevansa tilavassa, pyöreässä huoneessa, jonka kiviseinissä ympäri koko huoneen oli ikkunoita säännöllisten välimatkojen päässä toisistaan. Hän makasi silkki- ja turkisvaipoista kasatulla vuoteella, ja polvillaan hänen vieressään oli nuori nainen kumartuneena hänen puoleensa, tiputtaen jotakin virkistävää nestettä hänen paahtuneiden huuliensa väliin. Heliumin Tara nousi kyynärpäänsä varaan ja silmäili ympärilleen. Ensimmäisinä silmänräpäyksinä tajunnan palattua hän ei muistanut useiden viime viikkojen tapahtumia. Hän luuli heränneensä sotavaltiaan palatsissa Heliumissa. Hänen tarkastaessaan puoleensa kallistuneita outoja kasvoja meni hänen otsansa ryppyihin.
"Kuka olet", hän kysyi, "ja missä on Uthia?"
"Olen orjatar Lan-O." vastasi toinen. "En tunne ketään Uthia-nimistä."
Heliumin Tara nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Tällaisia karkeita kiviseiniä ei ollut hänen isänsä marmorisaleissa. "Missä olen?" tiedusti hän.
"Thurian tornissa", ilmoitti tyttö, mutta huomattuaan sitten, ettei toinen vieläkään ymmärtänyt, hän arvasi oikean asian laidan ja ehätti selittämään: "Olet vankina Manatorin kaupungin Jetan-torneissa. Tornien dwar A-Kor toi sinut tänne; olit heikko ja pyörtynyt; hän lähetti minut luoksesi ja käski minun tuoda ruokaa ja juomaa, sillä A-Korilla on hyvä sydän."
"Nyt muistan", saneli Tara hitaasti. "Muistan; mutta missä on Turan, soturini? Puhuivatko he hänestä?"