"En kuullut mainittavan ketään muuta", vastasi Lan-O. "Vain sinut tuotiin torneihin. Voit pitää itseäsi onnellisena, sillä Manatorissa ei ole ylevämpää miestä kuin A-Kor. Hänet tekee sellaiseksi hänen äitinsä veri. Hän oli Gatholista saatu orjatar."
"Gatholista!" huudahti Heliumin Tara. "Onko Gathol lähellä Manatoria?"
"Ei se ole lähellä, mutta se on läheisin maa", selitti Lan-O. "Se sijaitsee noin kahdenkolmatta asteen 1 päässä idässä päin." [Suunnilleen tuhatkolmesataakymmenen kilometriä.]
"Gathol!" jupisi Tara. "Kaukainen Gathol!"
"Mutta ethän sinä ole Gatholista", huomautti orjatyttö: "Hihnoituksesi ei ole gatholilainen."
"Olen Heliumista", vastasi Tara.
"On pitkä matka Heliumista Gatholiin", virkkoi orjatar, "mutta me gatholilaiset olemme opiskellessamme saaneet paljon tietoja Heliumin suuruudesta, joten se ei tunnu meistä niin kovin kaukaiselta."
"Oletko sinäkin Gatholista?" kysyi Tara.
"Meistä Manatorissa olevista orjista ovat monet Gatholista", selitti tyttö. "Manatorilaiset käyvät orjia hankkimassa useimmiten Gatholista, likimmästä maasta. Kolmen tai seitsemän vuoden pituisten väliaikojen jälkeen he suurilukuisina menevät väijymään Gatholiin vievillä teillä ja vangitsevat siten kokonaisia karavaaneja jättämättä ketään viemään varoittavaa sanomaa toisten kohtalosta. Eikä Manatorista pääse kukaan koskaan karkaamaan saattaakseen meistä tiedon jedillemme Gahanille."
Heliumin Tara söi hitaasti ja äänettömänä. Tytön sanat olivat herättäneet hänen mielessään muistoja hänen viimeisistä, isänsä palatsissa viettämistään tunneista ja suuresta keskipäivä-juhlasta, jossa hän oli kohdannut Gatholin Gahanin. Nytkin hän punehtui ajatellessaan jedin rohkeata puhetta.