Hän oli vielä aatoksissaan, kun ovi avautui ja aukkoon ilmestyi varteva soturi — pitkä miehenkoljo, jolla oli paksut huulet ja ilkeät, virnuilevat kasvot. Orjatyttö ponnahti pystyyn hänen eteensä.
"Mitäs tämä merkitsee, E-Med?" hän kivahti. "Eikö A-Kor kieltänyt häiritsemästä tätä naista?"
"A-Kor, tosiaankin!" Mies irvisti. "A-Korin tahto on tehoton
Jetan-torneissa kuten kaikkialla muuallakin, sillä hän viruu nyt
O-Tarin vankiholveissa, ja E-Med on tornien dwar."
Heliumin Tara näki, että orjattaren kasvot kalpenivat ja hänen silmiinsä tuli kauhun ilme.
KAHDESTOISTA LUKU.
Ghek tekee tepposia
Sillä aikaa kun Heliumin Taraa vietiin Jetan-torneihin, saatettiin Ghek palatsin alla oleviin vankiholveihin ja teljettiin himmeästi valaistuun kammioon. Siellä oli maapermannolla seinävieressä penkki ja pöytä ja seinässä useita renkaita, joista riippui lyhyitä kahleita. Seinien juurella oli maapermannossa useita reikiä. Monista näkemistään seikoista kiinnittivät yksin nämä Ghekin mieltä. Hän istahti penkille odottamaan äänettömänä. Pian sammutettiin valot. Jos Ghek olisi osannut, niin hän olisi silloin hymyillyt, sillä hän näki pimeässä yhtä hyvin kuin valossakin — ehkä paremminkin. Hän tarkkaili lattiassa olevia tummia aukkoja ja vartosi. Äkkiä hän huomasi muutoksen häntä ympäröivässä ilmassa — siihen sekaantui outoa, painostavaa tuoksua, ja taaskin olisi Ghek hymyillyt, jos olisi osannut.
Täyttäkööt vain kammion ilman asemasta kuolettavimmilla höyryillään! Se olisi samantekevää Ghekille, jolla ei ollut keuhkoja ja joka senvuoksi ei tarvinnut ilmaa. Rykorin laita saattaisi olla toinen. Jollei se saisi ilmaa, se kuolisi; mutta jos kaasua tulisi vain niin paljon, että se riittäisi huumaamaan tavallisen kuolevaisen, ei se vaikuttaisi mitään rykoriin, jota ei haitannut tietoinen järki. Niin kauan kun veressä ei olisi hiilihappoa riittävää määrää keskeyttämään sydämen toimintaa, ei rykorilla olisi siitä muuta vahinkoa kuin elinvoimien vähentyminen; edelleenkin se tottelisi kaldanen aivojen käskyjä.
Ghek sijoitti rykorin istumaan selin seinää vasten, jotta se pysyisi paikallaan ilman hänen aivojensa ohjaustakin. Sitten hän irtautui sen selkäytimestä, mutta jäi edelleenkin sen hartioille, odottaen ja tarkkaillen, sillä kaldanen uteliaisuus oli virinnyt. Hänen ei tarvinnutkaan odottaa kauan, kun valot jälleen sytytettiin, yksi lukituista ovista avattiin, ja sisälle astui puolikymmentä soturia. He lähestyivät häntä reippaasti ja toimivat vikkelästi. Ensin he riistivät häneltä kaikki aseet, napsauttivat sitten kahleen rykorin toisen nilkan ympärille ja kiinnittivät sen seinästä riippuvan ketjun päähän. Senjälkeen he vetivät pitkän pöydän uuteen asentoon ja naulasivat sen kiinni lattiaan, niin että suoraan vangin edessä tuli olemaan sen toinen pää keskikohdan asemasta. Pöydälle he panivat hänen eteensä ruokaa ja vettä ja toiseen päähän kahleen avaimen. Aukaistuaan vielä kaikki ovet selälleen he poistuivat.
Tultuaan jälleen tajuihinsa tunsi Turan, panthan, pistävää kipua kyynärvarressaan. Kaasun vaikutus haihtui yhtä nopeasti kuin se oli lamauttanutkin hänet, ja kun hän avasi silmänsä, olivat hänen kaikki aistinsa täysin valppaat. Valot paloivat taaskin, ja niiden hohteessa mies eroitti marsilaisen jättiläisrotan, joka kyyrötti pöydällä, jyrsien hänen käsivarttaan. Hän kiskaisi kätensä pois ja hapuili lyhyttä miekkaansa, kun taas rotta yritti muristen tarttua hänen käsivarteensa uudelleen. Vasta silloin Turan havaitsi, että häneltä oli anastettu aseet, pitkä ja lyhyt miekka sekä tikari ja pistooli. Rotta karkasi sitten hänen kimppuunsa; hän iski sen kädellään syrjään ja peräytyi, etsien jotakin esinettä antaakseen tehokkaamman huitaisun. Taaskin rotta hyökkäsi, ja kun Taran astahti nopeasti taaksepäin välttääkseen uhkaavia hampaita, tuntui jokin äkkiä nykäisevän hänen oikeata nilkkaansa ja kun hän saadakseen takaisin tasapainonsa siirsi vasenta jalkaansa taaksepäin, osui hänen kantapäänsä kireään ketjuun, ja hän kellahti raskaasti selälleen, juuri kun rotta syöksähti hänen rintaansa vasten, pyrkien kiinni hänen kurkkuunsa.