"Istuitko silloin samassa paikassa kuin nytkin?" jatkoi upseeri.
"Katso kahleitani ja sano sitten, missä muutoin voisin istua!" kivahti
Ghek. "Ovatko kaikki tämän kaupungin ihmiset hulluja?"
Kolme muuta soturia tunkeili molempien etumaisina olevien takana, kurkottaen kaulojaan nähdäkseen vangin ja samalla virnistellen kumppaninsa hämmingille. Upseeri katsahti Ghekiin äkäisesti.
"Kielesi on yhtä myrkyllinen kuin sen naarasbanthin, jonka O-Tar lähetti Jetan-torneihin", hän virkkoi.
"Puhutko siitä nuoresta naisesta, joka vangittiin samalla kertaa kuin minut?" tiedusti Ghek; hänen ilmeettömän yksitoikkoinen äänensä ja kasvonsa eivät lainkaan paljastaneet, kuinka kiihkeä hän oli.
"Juuri hänestä", vastasi dwar ja kääntyi sitten sen sotilaan puoleen, joka oli käynyt häntä kutsumassa. "Palaa majapaikkaasi ja pysy siellä ensi kisoihin saakka! Siihen mennessä ovat silmäsi ehkä oppineet olemaan pettämättä sinua."
Mies loi Ghekiin myrkyllisen katseen ja lähti. Upseeri ravisti päätään. "En ymmärrä sitä", hän mutisi. "U-Van on aina ollut varma ja luotettava soturi. Saattaisikohan —" Hän katsahti Ghekiin läpitunkevasti. "Sinulla on kummallinen pää, joka ei sovi vartaloosi, mies", hän ärjäisi. "Taruissamme kerrotaan entisaikojen olennoista, jotka loitsivat harhanäkyjä toisten ihmisten silmiin. Jos sinä olet sellainen, niin kenties U-Van on joutunut synnillisten kykyjesi uhriksi." Hän pyörähti ja viittasi sotilaitaan seuraamaan itseään.
"Maltahan!" huusi Ghek. "Jollei minua aiota tappaa nälkään, niin lähetä minulle ruokaa!"
"Sinä olet saanut ruokaa", vastasi soturi.
"Annetaanko minulle ravintoa vain yksi kerta päivässä?" kysyi Ghek.
"Tarvitsen sitä useammin. Lähetä minulle ruokaa!"