"Puhun siitä oliosta, joka nimittää itseään Ghekiksi, kaldaneksi", vastasi upseeri.
"Entä Turan? Kerro minulle, padwar, oletko kuullut mitään hänestä!" Taran sävy oli kiihkeä, ja hän kumartui hieman eteenpäin upseerin puoleen huulet hiukan raollaan jännityksestä.
Häntä tarkkailevan orjattaren, Lan-On, silmiin ilmestyi lempeä ymmärtämyksen ilme. Mutta upseeri ei välittänyt mitään Taran kysymyksestä — mitäpä merkitsi hänelle orjan kohtalo? "Ihmisiä ei katoa pelkkään ilmaan", murahti hän, "ja jollei E-Med löydy pian, saattaa itse O-Tar käydä käsiksi tähän juttuun. Jos sinä, nainen, olet yksi noita kamalia korphaleja, jotka käskemällä kelvottomien vainajien henkiä hankkivat ilkeämielistä valtaa eläviin nähden ja jollaiseksi monet nyt uskovat Ghekiksi nimitettyä oliota, niin varoitan sinua, ettei O-Tar osoita sinua kohtaan vähääkään sääliä, jollet palauta E-Mediä."
"Mitä hulluutta tämä on?" kivahti tyttö. "Olen Heliumin prinsessa, kuten olen maininnut teille pariinkymmeneen kertaan. Jos tarunomaisia korphaleja olisikin olemassa, mitä nykyisin eivät usko enää muut kuin perin tietämättömät, niin ne, kuten perityt muinaistarumme kertovat, menivät vain alimpaan luokkaan kuuluvien turmeltuneiden rikollisten ruumiisiin. Manatorin mies, sinä olet hupsu kuten myöskin jeddakisi ja koko hänen kansansa." Ja hän käänsi kuninkaallisen selkänsä padwarille, alkaen katsella ikkunasta Jetan-kentän ja Manatorin kattojen ylitse matalia kumpuja, aaltoilevaa maisemaa ja vapautta.
"Jos kerran tiedät korphaleista noin paljon", kiljui mies, "niin tiedät myöskin sen, että vaikka tavallinen ihminen ei rohkenekaan loukata heitä, saa jeddak rankaisematta surmata heidät omalla kädellään!"
Tyttö ei vastannut mitään eikä suostunut enää puhumaan miehen kaikista uhkauksista ja raivonpurkauksista huolimatta, sillä nyt hän tiesi, ettei koko Manatorissa uskaltaisi häntä loukata kukaan muu kuin jeddak, ja hetkisen kuluttua padwar poistui, vieden miehensä mennessään. Ja heidän mentyään Tara seisoi hyvän aikaa, katsellen Manatorin kaupunkia ja aprikoiden mielessään, mitä julmia vääryyksiä kohtalolla oli varattuna häntä varten. Hänen seisoessaan siten äänettömissä mietteissään, kantautui alhaalta kaupungista hänen korviinsa sotilasmusiikin soittoa — ratsujoukkojen pitkien sotatorvien syviä, pehmeitä ääniä, jalkasoturien soittajain kirkkaita, kiiriviä säveliä. Tyttö nosti päätään ja silmäili kuunnellen ympärilleen, ja Lan-O, joka seisoi vastaisen ikkunan ääressä ja katseli länteen päin, viittasi Taraa luokseen. Nyt he saattoivat kattojen ja katujen yli nähdä Vihollisten portille, jonka kautta marssi joukkoja kaupunkiin.
"Tulossa on suuri jed", sanoi Lan-O, "ei kukaan muu uskalla saapua Manatorin kaupunkiin tällä tavoin torvien raikuessa. Se on U-Thor, Manatorin toisen kaupungin Manatosin jed. Häntä nimitetään suureksi jediksi kautta koko Manatorin, ja koska kansa rakastaa häntä, niin O-Tar vihaa häntä. Ne, jotka ovat selvillä asioista, väittävät, että hyvin vähäinen aihe riittäisi saamaan sodan leimahtamaan näiden kahden välillä. Miten sellainen sota päättyisi, sitä on kenenkään mahdoton arvata, sillä Manatorin kansa palvoo suurta O-Taria, vaikka häntä ei rakastetakaan. U-Thoria rakastetaan, mutta hän ei ole jeddak." Ja Tara ymmärsi, kuten vain marsilainen saattaa ymmärtää, kuinka paljon tähän yksinkertaiseen lauseeseen sisältyi.
Marsilaisen uskollisuus jeddakiaan kohtaan on miltei vaiston luontoinen, eikä se lisäksi ole heikompi muuta kuin itsesäilytysvaistoa. Eikä se tunnukaan kummalliselta, kun ajatellaan, että heidän uskontoonsa kuuluu esi-isäin palvominen, että heidän perheittensä sukujuuret ulottuvat ammoisiin aikoihin, ja että heidän jeddakinsa istuvat samoilla valtaistuimilla, joita heidän esi-isänsä suoraan ylenevässä polvessa ovat vallinneet ehkä satojatuhansia vuosia, ja hallitsevat samojen kansojen jälkeläisiä, joita heidän esivanhempansa ovat hallinneet. Kelvottomia jeddakeja on syösty valtaistuimilta, mutta harvoin on heidän tilalleen korotettu muita kuin hallitussuvun jäseniä, vaikka laki myöntääkin jedeille oikeuden valita jeddakiksi kenet haluavat.
"Onko siis U-Thor oikeamielinen kelpo mies?" tiedusti Heliumin Tara.
"Hän on miesten ylevimpiä", vastasi Lan-O. "Manatosissa ei jetania pakoteta pelaamaan muita kuin turmeltuneita rikollisia, jotka ansaitsevat kuoleman, ja silloinkin on peli suoraa ja rehellistä, joten heillä on mahdollisuus päästä vapaiksi. Vapaaehtoiset saavat pelata, mutta siirtojen lopputuloksena ei välttämättä ole kuolema — haava, jopa joskus miekkailun pistelasku määräävät tuloksen. Siellä pidetään jetania sotaisena leikkinä — täällä se on teurastusta. Ja U-Thor vastustaa ikivanhoja orjanryöstämisretkiä sekä politiikkaa, joka ikuisesti pitää Manatoria eristettynä Barsoomin muista kansoista. Mutta U-Thor ei ole jeddak, joten muutos on mahdoton."