Matai Shang lausui sanan soutajille. Vene lähti liikkeelle jokea ylöspäin.
Vaivoin sain hillityksi itseni hyökkäämästä heidän kimppuunsa surmatakseni molemmat halpamieliset vehkeilijät. Mutta pian oivalsin kuinka hullun ajattelematon sellainen teko olisi; silloinhan tappaisin ainoan ihmisen, joka voisi opastaa minua Dejah Thorisin koppiin ennenkuin se olisi pitkän marsilaisen vuoden päätyttyä kiertänyt loppuun ympyränsä.
Jos hän kerran opastaisi Matai Shangin siihen pyhään paikkaan, niin samalla hän opastaisi sinne myöskin John Carterin, Heliumin prinssin.
Äänettömästi meloen ohjasin veneeni hitaasti heidän vanaveteensä.
TOINEN LUKU
Vuorten sisuksissa
Kun etenimme ylöspäin virtaa, joka kiemurteli Kultaisten kallioiden alitse Otz-vuorten uumenista laskeakseen tumman vetensä synkän salaperäiseen Issiin, muuttui edellämme häämöttävä valo vähitellen kirkkaaksi hohteeksi.
Joki laajeni muodostaen leveän järven, jonka fosforivälkkeisessä kupukatossa oli säihkyviä timantteja, safiireja, rubiineja ja Barsoomin lukemattomia, nimettömiä jalokiviä siroiteltuina puhtaaseen kultaan, näiden suurenmoisten kallioiden pääasialliseen ainekseen.
Valoisan järviluolan toisella puolella oli pimeätä. Mitä pimeys kätki taakseen, sitä minun oli mahdoton aavistaakaan.
Jos olisin seurannut thernien venettä järven välkkyvälle pinnalle, olisivat he huomanneet minut heti, ja vaikka minusta oli vaikeata päästää Thuridia näkyvistäni hetkeksikään, oli minun pakko odotella pimennossa, kunnes toinen vene oli kadonnut järven toisesta päästä.