Keltaisten sotilaiden ensimmäinen hyökkäysaalto murtui kymmenen heliumilaisen sotilasveteraanin säihkyviin säiliin. Tusina okarilaisia virui oviaukolla, mutta tämän kaamean esteen yli syöksyi huoneeseen parikymmentä uutta keltaista kajahduttaen kumean ja pelottavan sotahuutonsa.
Verisen vallituksen äärellä olimme kylki kyljessä heitä vastaanottamassa survoen miekoillamme, kun tila oli liian ahdas sivalluksien antamiseen, ja antaen piston, milloin vain vihollinen oli käsivartemme ulottuvissa. Ja okarilaisten hurjan huudon seasta kohosivat mainehikkaat sanat: "Heliumin puolesta! Heliumin puolesta!" Lukemattomien miespolvien aikana ne ovat kannustaneet urhoollisista urhoollisimpia niihin loistaviin tekoihin, joiden johdosta Heliumin sankarien maine on levinnyt ympäri koko Barsoomin.
Pian olivat viimeisenkin punaisen vangin kahleet poikki, ja kolmentoista miehen voimalla torjuimme Salensus Ollin sotilaiden uudistuneet hyökkäykset. Melkein jokaisesta meistä vuoti verta paristakymmenestä haavasta, mutta ainoatakaan ei ollut kaatunut.
Näimme vartiosotilaita rientävän pihalle sadoittain, ja alakäytävästä, jota myöten olin tullut asehuoneeseen, kuului metallivarustusten kalinaa ja miesten huutoja.
Hetkisen kuluttua olisimme kahden tulen välissä emmekä taistelukunnostamme huolimatta voisi toivoakaan pitävämme puoliamme niin rusentavaa ylivoimaa vastaan, kun pienen joukkomme olisi torjuttava vihollisia kahdelta puolen.
"Ylähuoneisiin!" komensi Tardos Mors, ja seuraavalla hetkellä kiiruhdimme ylempiin kerroksiin vieville kiertoportaille.
Siinä ottelimme taaskin verisesti keltaisten miesten kanssa, jotka syöksyivät asehuoneeseen, kun me peräydyimme ovelta. Siellä kaatui meistä ensimmäinen, uljas toveri, jonka menetys oli meille ankara isku. Mutta vihdoin olivat kaikki muut paitsi minä vetäytyneet kiertoportaille. Minä jäin torjumaan okarilaisia, kunnes toiset olisivat turvassa ylhäällä.
Portaiden ahtaalla suulla voi kimppuuni hyökätä vain yksi mies kerrallaan, joten minun ei ollut kovinkaan vaikeata pidättää koko joukkoa sitä vähäistä aikaa, joka tarvittiin. Sitten aloin itsekin hitaasti vetäytyä kiertoportaita ylöspäin.
Vartiosotilaat ahdistivat minua tuimasti koko ajan noustessamme tornin huipulle vieviä pitkiä portaita. Kun yksi kaatui saatuaan iskun säilästäni, kiipesi heti toinen ruumiin yli hänen tilalleen. Jaellen siten surmaa melkein joka askelella pääsin vihdoin Kadabran tilavaan lasiseinäiseen vahtitorniin.
Siellä olivat toverini yhtenä miehenä valmiit käymään tilalleni, ja levähtääkseni hetkisen astuin syrjään heidän torjuessaan vihollisia.