Iss-virralla
Dorin laaksossa, unohdetun Korus-järven tulipunaisia rantaniittyjä reunustavan metsän pimennossa, Marsin kuiden kiitäessä meteorimaista rataansa alhaalla kuolevan tähden taivaalla, hiivin varovasti aavemaisen hahmon jälessä, joka ilmeisesti liikkui huonoilla asioilla, sillä hän pysytteli huolellisesti synkimpien varjojen peitossa.
Kuuden pitkän marsilaisen kuukauden ajan olin harhaillut kammottavan Auringon temppelin läheisyydessä. Siellä, hitaasti kiertävässä komerossa, syvällä Marsin pinnan alla virui prinsessani kuin haudassa — elävänä vaiko kuolleena? Oliko kiukkuisen Phaidorin murha-ase osunut rakkaimpani sydämeen? Vain aika antaisi siihen kysymykseen varman vastauksen.
Minun oli odotettava kuusisataakahdeksankymmentäseitsemän Marsin päivää, ennenkuin kopin ovi uudelleen joutuisi tunnelin pään kohdalle, jossa viimeksi olin nähnyt iki-ihanan Dejah Thorisini.
Tämä aika oli puolivälissä, tai olisi huomenna, mutta se näky, joka oli kohdannut katsettani, juuri ennenkuin tupruava savu sokaisi silmäni ja se kapea rako, josta olin nähnyt Heliumin prinsessan koppiin, sulkeutui erottaen meidät toisistamme kokonaiseksi pitkäksi Marsin vuodeksi, oli vielä muistissani elävänä ja kirkkaana, himmentäen kaikki sitä ennen ja sen jälkeen sattuneet tapahtumat.
Niin selvästi kuin kaikki olisi tapahtunut eilispäivänä näin vielä Phaidorin, Matai Shangin tyttären, vimmastuneet, mustasukkaisen raivon vääristämät kasvot, kun hän tikari koholla karkasi rakastamani naisen kimppuun.
Näin punaisen neidon, Ptarthin Thuvian, hypähtävän väliin estämään hirmutekoa.
Palavasta temppelistä kantautunut savu oli sitten verhonnut murhenäytelmän, mutta uhrin parkaisu iskun sattuessa kaikui korvissani. Senjälkeen oli kaikki ollut hiljaista, ja savun hälvettyä oli kiertyvän temppelin kammio, johon kaunotarkolmikko oli teljetty, ehtinyt pois näkyvistä ja kuuluvista.
Tämän hirveän hetken jälkeen oli sattunut paljon sellaista, johon minun oli ollut kiinnitettävä huomiotani, mutta sen tapahtuman muisto ei häipynyt mielestäni hetkeksikään, ja aina kun vain voin riistäytyä irti niistä monista tehtävistä, joita minulla oli järjestäessämme uudelleen ensisyntyisten hallitusta, senjälkeen kun voittoisa laivastomme ja maajoukkomme olivat nujertaneet heidät, vietin kaiken aikani poikani, Heliumin Carthorisin, äidin kolkon vankilan läheisyydessä.
Mustaihoinen rotu, joka monia miespolvia oli palvonut Marsin epäjumalaa
Issusta, oli joutunut perin sekasortoiseen tilaan, kun olin paljastanut
Issuksen vain katalaksi vanhaksi akaksi. Raivoissaan ensisyntyiset
olivat repineet hänet kappaleiksi.