Ylvästelevän itsehyväisyyden korkealta jalustalta ensisyntyiset olivat suistuneet alennuksen kuiluun. Heidän epäjumalattarensa oli sortunut ja hänen kanssaan koko heidän valheellinen uskontonsa. Heidän pelätty ja voittamattomaksi kehuttu laivastonsa oli kärsinyt musertavan tappion jouduttuaan taistelemaan Heliumin punaisen kansan ylivoimaisia aluksia ja parempia sotilaita vastaan.
Ulkoisen Marsin keltaisten merenpohjien hurjat vihreät laumat olivat ratsastaneet villeillä thoateillaan Issuksen temppelin pyhissä puistoissa, ja heistä kaikista rajuin, Tharkin jeddak Tars Tarkas, oli istunut Issuksen valtaistuimella halliten ensisyntyisiä, liittoutuneiden ratkaistessa voitetun kansan kohtaloa koskevia kysymyksiä.
Melkein yksimielisesti pyydettiin minua nousemaan mustaihoisten ikivanhalle valtaistuimelle, ja ensisyntyisetkin kannattivat kilvan tätä esitystä. Mutta minä en tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan. Sydämeni ei voisi ikinä sopeutua pitämään tästä rodusta, joka oli kohdellut loukkaavasti prinsessaani ja poikaani.
Minun ehdotuksestani tuli Xodarista ensisyntyisten jeddak. Hän oli ollut dator eli ruhtinas, ennenkuin Issus oli riistänyt häneltä arvon, joten hän eittämättömästi oli sopiva kyseessäolevalle korkealle paikalle.
Kun Dorin laaksossa rauha oli täten turvattu, niin vihreät sotilaat hajautuivat autioille merenpohjilleen ja me heliumilaiset palasimme omaan maahamme. Siellä taaskin tarjottiin minulle valtaistuinta, sillä Heliumin kateissa olevasta jeddakista, Dejah Thorisin isoisästä Tardos Morista ja tämän pojasta, Dejah Thorisin isästä Mors Kajakista, Heliumin jedistä, ei ollut saapunut mitään tietoja.
Toista vuotta sitten he olivat lähteneet tutkimaan pohjoista pallonpuoliskoa etsien Carthorisia, ja heidän kansansa oli vihdoin masentuneena uskonut tosiksi epämääräiset, jäisiltä napaseuduilta tihkuneet huhut heidän kuolemastaan.
Uudelleen kieltäydyin astumasta valtaistuimelle, sillä en jaksanut uskoa, että uljas Tardos Mors ja hänen yhtä uljas poikansa olivat kuolleet.
"Ottakaa heidän rintaperillisensä hallitsijaksenne siihen asti, kunnes he palaavat!" lausuin Heliumin kokoontuneille ylimyksille, puhuessani heille Palkkion ja Koston temppelissä Totuuden jalustalta Oikeamielisyyden armoistuimen viereltä, samalta paikalta, jossa vuosi takaperin olin seisonut kuunnellen, kun Zat Arrras oli julistanut kuolemantuomioni.
Näin sanoen astuin eteenpäin ja laskin käteni Carthorisin olalle, joka seisoi eturivissä ympärilleni kaartuneiden ylimysten keskellä.
Kuin yhdestä suusta kajahti ylimysten ja kansan raikuva, moninkertainen
hyväksymishuuto. Kymmenen tuhatta miekkaa lennähti ilmaan, ja ikivanhan
Heliumin mainehikkaat soturit lausuivat onnittelunsa Carthorisille,
Heliumin uudelle jeddakille.