Linnan asukkaat joko olivat huolimattomia tai luottivat liiaksi tiettömien taipaleiden takana olevan piilopaikkansa eristettyyn asemaan, sillä kolminkertaisilla teljillä varustettu portti oli longallaan. Pihalla oli kourallinen vahtimiehiä, jotka nauraen ja pilaillen leikkivät erästä käsittämätöntä barsoomilaista leikkiä.
Näin, ettei vahtisotilaiden joukossa ollut ainoatakaan Thuridin ja Matai Shangin mukana saapunutta miestä. Luotin senvuoksi täydelleen valepukuuni ja astuin rohkeasti portista thernejä kohti.
Miehet keskeyttivät leikkinsä ja katselivat minua, mutta eivät näyttäneet epäilevän mitään. Samoin he silmäilivät kintereilläni astelevaa ja murahtelevaa Woolaa.
"Kaor!" lausuin marsilaisten tavallisen tervehdyksen, ja sotilaat nousivat tehden kunniaa. "Olen juuri saapunut Kultaisilta kallioilta", jatkoin, "ja haluaisin päästä hekkadorimme, thernien isän Matai Shangin puheille. Missä voisin hänet tavata?"
"Tule mukaani!" virkkoi yksi vahtimiehistä, kääntyi ympäri ja meni edelläni ulkopihan poikki toiselle vankalle muurille.
En tiedä, minkä vuoksi minussa ei herännyt epäilyksiä, vaikka thernit näyttivät antavan pettää itsensä niin kovin helposti. Mutta kenties mielessäni väikkyi rakkaan prinsessani kuva niin tenhoavana, ettei aivoissani ollut tilaa millekään muulle ajatukselle. Joka tapauksessa marssin luottavasti oppaani jälessä suoraan kuoleman kitaan.
Myöhemmin sain tietää, että thernien vakoojat olivat pitäneet minua silmällä jo tuntikausia ennen kätkettyyn varustukseen saapumistani.
Portti oli tahallaan jätetty raolleen viekoittelemaan minua sisään. Vahtimiehistöä oli opetettu näyttelemään osansa hyvin. Ja minä menin päätä pahkaa satimeen, käyttäytyen kuten koulupoika enkä kuten tottunut sotilas.
Ulkopihan toisella puolella oli kapea ovi muurin ja tukipilarin muodostamassa kulmauksessa. Vahtisotilas avasi oven, astahti taaksepäin ja viittasi minua astumaan sisään.
"Matai Shang on tuolla temppelisalissa", hän sanoi, ja kun Woola ja minä olimme päässeet ovesta sisälle, sulki hän sen nopeasti jälkeemme.