Totta kyllä, nämä ulkonemat olivat siksi kaukana toisistaan, ettei loppumatkan nouseminen suinkaan ollut mitään lastenleikkiä, mutta olihan joka tapauksessa aina ulottuvissani vakava tuki, johon vahingon sattuessa voisin tarrautua.
Vähän katon alapuolella seinä kallistui hieman sisäänpäin, kenties kolmisenkymmentä sentimetriä viimeisillä kolmella metrillä, joten kapuaminen oli tavattoman paljon helpompaa. Pian tartuinkin jo räystääseen.
Kun nostin silmäni katon reunan tasalle, näin lentokoneen aivan lähtövalmiina.
Sen kannella olivat Matai Shang, Phaidor, Dejah Thoris, Ptarthin Thuvia ja joitakuita thern-sotilaita. Thurid kiipesi parhaillaan koneeseen.
Hän oli vajaan kolmen metrin päässä minusta, selkä minuun päin. Mikä julma kohtalon oikku lieneekään saanut hänet katsomaan taakseen juuri samalla hetkellä, jolloin pääni kohosi katon reunalle!
Hän vilkaisi taakseen. Ja kun katseemme sattuivat vastakkain, levisi hänen ilkeille kasvoilleen riemuisan ilkkuva hymy. Hän syöksähti minua kohti, samalla kun minä ponnistelin saadakseni varman jalansijan katolla.
Dejah Thorisin oli täytynyt nähdä minut samalla hetkellä, sillä hän kirkaisi minulle hyödyttömän varoituksen, juuri kun Thuridin jalka voimakkaasti heilahtaen sattui suoraan vasten kasvojani.
Kellahdin kuten iskun saanut härkä ja suistuin takaperin tornin katon reunalta.
VIIDES LUKU
Kaolin viertotiellä