Kun aukaisin silmäni, liikahti myöskin Woola. Se kohosi pystyyn ja tuijotti pensaikon läpi maantielle niskakarvat pörhöllään.
Aluksi en eroittanut mitään, mutta pian näin vilahdukselta sileän kiiltävän, vihreän olennon puiden punakeltaisten lehvien välitse.
Annoin Woolalle merkin pysyä hiljaa paikallaan ja hiivin itse vakoilemaan. Paksun puunrungon takaa näin pitkän rivin kuivuneiden merien pohjalla asustavia kamalia vihreitä sotilaita piiloutuvan tien vieressä kasvavaan tiheään viidakkoon.
Heidän äänetön jononsa, joka toi mukanaan tuhoa ja surmaa, ulottui kauas Kaolin kaupungin läheisyyteen. Vain yksi selitys oli mahdollinen. Vihreät miehet odottivat jonkun punaisen joukko-osaston saapuvan kaupungin lähimmästä portista ja piiloutuivat väijyksiin hyökätäkseen sen kimppuun.
En millään tavoin ollut velvollinen toimimaan Kaolin jeddakin hyväksi, mutta hän kuului samaan jaloon punaiseen rotuun kuin prinsessani, enkä tahtonut kädet ristissä seisoa syrjästäkatsojana, kun Barsoomin aavikkojen sydämettömän julmat paholaiset teurastivat hänen sotilaitaan.
Varovasti palasin jälkiäni myöten Woolan luokse ja yhä varoittaen koiraa pysymään hiljaa annoin sille merkin seurata minua. Tein pitkän kierroksen ollakseni varma siitä, etten joutuisi vihreiden miesten kynsiin, ja saavuin vihdoin jykevän muurin juurelle.
Noin sadan metrin päässä oikealla puolella minusta oli portti, josta punaisen joukko-osaston nähtävästi odotettiin tulevan, mutta sinne päästäkseni minun olisi ollut mentävä vihreiden sotilaiden sivustan ohitse niin läheltä, että he olisivat varmasti nähneet minut, jolloin aikeeni varoittaa kaolilaisia olisi hyvin luultavasti mennyt myttyyn. Päätin senvuoksi kiiruhtaa vasemmalle päästäkseni kaupunkiin toisesta sillä suunnalla noin puolentoista kilometrin päässä olevasta portista.
Uskoin varmasti, että tuomani sanoma kelpaisi erinomaisesti passiksi, jonka nojalla minut laskettaisiin Kaoliin, ja myönnän, että varovaisuuteni johtui enemmän siitä, että palavasti halusin päästä kaupunkiin, kuin siitä, että olisin tahtonut välttää kahakkaa vihreiden miesten kanssa. Onhan taistelu kyllä nautinto, mutta ihminen ei saa aina antautua tyydyttämään halujaan, ja nyt minulla oli paljoa tärkeämpiä tehtäviä kuin muukalaisten sotilaiden veren vuodattaminen.
Kun vain kerran olisin kaupungin muurien sisäpuolella, niin kenties vihreiden sotilaiden hyökkäystä koskevan ilmoituksen johdosta aiheutuvan kiihtymyksen ja hämmingin aikana saisin tilaisuuden livahtaa jeddakin palatsiin, johon Matai Shang seurueineen varmasti oli majoittunut.
Mutta tuskin olin ehtinyt sadan askelen päähän kaukaisempaa porttia kohti, kun kuulin muurin sisäpuolelta marssivan sotilasjoukon askelten töminää, metallivarusten kalahtelua ja thoatien kiljahduksia, mistä kaikesta arvasin, että kaolilaiset olivat jo liikkeellä toista porttia kohti.