Kun olin uudelleen selviytynyt jaloilleni ja löysin valaistusnappulan, oli kävijä jo kadonnut. Tarkastin huoneen perin pohjin, mutta en havainnut mitään, mikä olisi auttanut minua saamaan selville, kuka öinen hiipijä oli ja millä asioilla hän liikkui.
En saattanut uskoa, että hänen tarkoituksensa oli varastaa, sillä varkaus on Barsoomissa miltei tuntematon käsite. Salamurhia sensijaan tapahtuu runsaasti, mutta murhakaan ei voinut olla salaperäisen vieraani vaikutteena, sillä hän olisi voinut tappaa minut varsin helposti, jos olisi halunnut.
Olin luopumaisillani hyödyttömästä tuumiskelusta laskeutuakseni uudelleen levolle, kun huoneeseeni astui kaksitoista kaolilaista henkivartiosotilasta. Heitä komentava upseeri oli yksi aamuisia, miellyttäviä isäntiäni, mutta nyt ei hänen kasvoillaan ollut jälkeäkään ystävyydestä.
"Kulan Tith käskee sinun saapua luokseen", hän lausui. "Tule!"
SEITSEMÄS LUKU
Uusia liittolaisia
Vartiosotilaiden ympäröimänä marssin Kaolin jeddakin, Kulan Tithin, palatsin käytäviä myöten takaisin laajan rakennuksen keskustassa olevaan vastaanottosaliin.
Kun astuin kirkkaasti valaistuun huoneeseen, joka oli täynnä Kaolin ylimyksiä ja vierailevan jeddakin upseereja, kääntyivät kaikkien katseet minuun päin. Huoneen päässä olevalla juhlallisella korokkeella oli kolme valtaistuinta, joilla istuivat Kulan Tith ja hänen molemmat vieraansa, Matai Shang ja äsken tullut jeddak.
Kuolonhiljaisuuden vallitessa menimme leveää keskuskäytävää myöten valtaistuimien juurelle, johon pysähdyimme.
"Esitä syytöksesi!" lausui Kulan Tith jollekin oikealla puolellaan ylimysten joukossa olevalle henkilölle. Silloin astui esiin ensisyntyisten mustaihoinen dator Thurid.