Vaunujonon etunenässä ratsasti vierailulle saapuva jeddak puhtaan valkoisella thoatilla — toinen harvinainen näky Barsoomissa — ja vaunujen jälessä tuli ratsastavia keihäsmiehiä, pyssymiehiä ja miekkamiehiä silmänkantamattomiin saakka. Se oli todellakin erittäin valtava näky.
Lukuun ottamatta varustusten kalahtelua ja silloin tällöin kuuluvaa kiukkuisen thoatin kiljahdusta tai zitidarin matalaa murahdusta karavaani liikkui melkein äänettömästi, sillä sekä zitidar että thoat ovat kaviottomia ja vaununpyörien leveät renkaat kimmoista ainetta, joka estää syntymästä kolinaa.
Silloin tällöin helähti naisen nauru tahi lapsen hilpeä leperrys, sillä punaiset marsilaiset ovat iloa rakastavia seuraihmisiä kylmän ja juron vihreän rodun jyrkkänä vastakohtana. Jeddakien kohtaukseen liittyviin muodollisiin ja juhlallisiin menoihin kului kokonainen tunti. Sitten käännyimme ympäri ja lähdimme takaisin Kaolin kaupunkia kohti, jonne joukkomme etupää saapui juuri ennen pimeän tuloa. Mutta aamu alkoi varmaankin olla käsissä, ennenkuin jonon loppupää ratsasti portista sisään.
Onneksi olin etumaisissa riveissä, ja uhkean juhla-aterian jälkeen, johon otin osaa kuninkaallisen henkivartioston upseerien seurassa, sain vetäytyä syrjään. Koko yön jatkui palatsissa touhua ja hyörinää, kun vierailevan jeddakin saattueeseen kuuluvia ylhäisiä upseereja saapui yhtä mittaa. En sen vuoksi uskaltanut lähteä etsimään Dejah Thorisia, vaan menin asuntooni niin pian kuin se vain oli mielestäni sopivaa.
Astellessani pitosalin ja minulle määrättyjen huoneiden välisessä käytävässä valtasi minut äkkiä tunne, että minua pidettiin silmällä. Pyörähdin katsomaan taakseni ja näin vilahdukselta olennon, joka minun käännyttyäni hävisi vikkelästi eräästä avonaisesta ovesta.
Vaikkakin juoksin nopeasti sille kohdalle, mistä hiipijä oli kadonnut, en nähnyt hänestä jälkeäkään. Mutta vaikka en ollutkaan nähnyt hänestä muuta kuin vilahduksen, olisin voinut vannoa, että hänellä oli valkeaihoiset kasvot, joita reunusti tuuhea, keltainen tukka.
Tapaus antoi minulle paljon miettimisen aihetta, siliä jos hätäisestä vilkaisusta saamani vaikutelma oli oikea, niin Matai Shang ja Thurid varmaankin aavistivat, ken olin, ja siinä tapauksessa ei edes Kulan Tilhille tekemäni palvelus voisi suojata minua hänen uskonkiihkoltaan.
Mutta epämääräinen pohtiminen ja hyödytön tulevaisuudenpelko eivät ole milloinkaan painaneet mieltäni siinä määrin, etten olisi voinut nauttia levosta. Niinpä heittäydyin tänäkin iltana silkki- ja turkisvuoteelleni ja vaivuin heti sikeään uneen.
Kaloteja ei ole sallittu tuoda varsinaisen palatsin muurien sisään. Minun oli senvuoksi lähetettävä Woola-parka jeddakin thoattalliin. Siellä sillä oli hyvä, jopa loistava majailupaikka, mutta en mistään hinnasta olisi vapaaehtoisesti laskenut sitä luotani. Ja jos se olisi ollut kanssani, niin sinä yönä ei olisikaan käynyt niin kuin kävi.
Olin nukkunut korkeintaan neljännestunnin, kun heräsin siitä, että joku kylmä, tahmea esine hipaisi otsaani. Hypähdin heti seisoalleni ja hapuilin siihen suuntaan, missä arvelin esineen olevan. Käteni sattui sivumennen ihmisen ihoon, mutta kun syöksyin pimeässä suin päin tavoittamaan öistä vierailijaani, sotkeutui jalkani vuodesilkkeihin ja kaaduin sätkytellen lattialle.