Mies, jonka tavarat kerran on sijoitettu jollekin lavalle, on silloin talon vieras, ja lava on hänen käytettävissään, kunnes hän poistuu. Ei kukaan kajoa hänen tavaroihinsa, sillä Barsoomissa ei ole varkaita.
Kun salamurha on ainoa varottava rikos, niin majatalojen omistajat palkkaavat aseistettuja vahteja, joita astelee makuuhuoneissa edestakaisin yötä päivää. Vahtien lukumäärä ja heidän varustustensa laatu ovat yleensä merkkinä siitä, missä kunnossa majatalo on.
Itse majataloissa ei tarjoilla ruokaa, mutta tavallisesti on ruokala niiden yhteydessä. Makuusaliin liittyy kylpyhuone, ja jokaisen vieraan on peseydyttävä joka päivä tai lähdettävä tiehensä.
Tavallisesti on toisessa tai kolmannessa kerroksessa avara makuuhuone yksinäisiä naisvieraita varten, mutta sen sisustus ja laitteet eivät olennaisesti eroa miehille varatusta huoneesta. Naisten turvana olevat vahdit ovat makuusalin ulkopuolella olevassa käytävässä, kun taas sisällä nukkujien keskellä liikkuu naispuolisia orjia valmiina tarvittaessa kutsumaan sotilaita saapuville.
Hämmästyksekseni panin merkille, että siinä majatalossa, johon me sijoituimme, kaikki vahdit olivat punaisia miehiä. Tiedusteluuni selitti eräs heistä, että he olivat orjia, jotka majatalon omistaja oli ostanut hallitukselta. Minun makuulavani kohdalla asteleva mies oli ollut mahtavan marsilaiskansan laivaston komentaja, mutta kohtalon oikku oli ajanut hänen lippulaivansa jäämuurin ylitse magneettitornin vetovoimapiiriin, ja useita pitkiä vuosia hän oli nyt ollut keltaisen kansan orjana.
Hän kertoi minulle, että ulkoisen maailman prinssejä, jedejä, jopa jeddakejakin oli orjina palvelemassa keltaista rotua. Mutta kun kysyin häneltä, oliko hän kuullut mitään Mors Kajakista ja Tardos Morsista, hän pudisti päätään selittäen, ettei hän ollut kuullut heidän joutuneen tänne vangeiksi, vaikkakin hän tunsi hyvin vankien entisen arvon ja maineen.
Ei myöskään ollut huhuakaan thernien isän ja ensisyntyisten mustan datorin saapumisesta tullut hänen korviinsa, mutta hän ehätti selittämään, että hänellä oli perin niukat tiedot palatsin sisäisistä tapahtumista. Näin hänen aika lailla ihmettelevän sitä, että keltainen mies niin uteliaasti tiedusteli eräiden jäämuurin takaa saapuneiden punaisten vankien kohtaloa ja että oman rotuni tavat ja olot olivat minulle niin tuntemattomia.
Olin itse asiassa unohtanut valepukuni nähdessäni punaisen miehen astelevan makuulavani edessä, mutta hänen ilmeensä, joista kuvastui yhä lisääntyvä ihmettely, varoittivat minua ajoissa, sillä en missään nimessä halunnut kenellekään ilmaista, ken olin, jollei se olisi eduksi puuhilleni; enkä voinut ymmärtää, miten tämä mies-parka olisi voinut hyödyttää minua, vaikkakin mielessäni arvelin, että myöhemmin minä voisin tehdä palveluksen sekä hänelle että kaikille muille tuhansille vangeille, jotka Kadabrassa toimittelivat tylyjen isäntiensä määräyksiä.
Thuvan Dihn ja minä pohdimme sinä iltana suunnitelmiamme istuessamme rinnakkain silkki- ja turkisvuoteellamme satojen huoneessa olevien keltaisten miesten keskellä. Puhelimme hiljaa kuiskaten, mutta sitähän vaatii kohteliaisuuskin yleisessä majatalossa, joten emme herättäneet epäluuloja.
Mutta kaikenhan täytyi olla vain turhaa haaveilua, ennenkuin saisimme tilaisuuden tarkastella kaupunkia ja yrittää Talun ehdottaman suunnitelman toimeenpanoa. Sanoimme toisillemme hyvää yötä ja paneuduimme levolle.