Syötyämme seuraavana aamuna aamiaista lähdimme katselemaan Kadabraa, ja kun Marentinan ruhtinas oli runsaskätisesti varannut meille Okarissa käypää rahaa, ostimme sirot lentorattaat. Jo Marentinassa olimme opetelleet niitä ohjaamaan ja vietimme päivämme hupaisasti ja hyödyllisesti, tutkien kaupunkia. Myöhään iltapäivällä, jolloin Talun kertoman mukaan tapaisimme hallitusvirkailijat toimistoissaan, pysähdyimme aukion vieressä, vastapäätä jeddakin palatsia olevan upean rakennuksen eteen.
Rohkeasti astuimme sisään ovella seisovien aseistettujen vahtisotilaiden ohitse. Sisällä tuli meitä vastaan punainen orja tiedustamaan asiaamme.
"Sano isännällesi Soraville, että kaksi illallilaista sotilasta pyrkii palatsin vartiostoon", käskin.
Talu oli maininnut, että Sorav oli palatsin vartioston päällikkö, ja kun pidettäisiin todennäköisenä, että Salensus Ollin hovissa jo vuosikausia punottujen juonien saasta olisi tarttunut Okarin kaukaisista kaupungeista — erikoisesti Illallista — saapuneihin miehiin vähemmän kuin muihin, niin hän oli ollut varma, että olisimme tervetulleita eikä meiltä paljoa kyseltäisi.
Hän oli yleispiirtein selittänyt meille kaikki, mitä hänen mielestään meidän oli välttämätöntä tietää selviytyäksemme Soravin kuulustelusta. Sen jälkeen joutuisimme itse Salensus Ollin tutkittaviksi, jotta hän saisi selvän ruumiillisesta kunnostamme ja sotilaskelpoisuudestamme.
Olimme siksi vähän harjoitelleet keltaisten miesten outojen koukkumiekkojen ja maljamaisten kilpien käyttöä, ettemme kumpikaan todennäköisesti selviytyisi lopullisesta kokeesta, mutta mahdollisesti meidät, senjälkeen kun Sorav olisi meidät hyväksynyt, majoitettaisiin useiksi päiviksi palatsiin odottamaan, kunnes jeddakien jeddakilla olisi aikaa panna meidät lopulliselle koetukselle.
Odotettuamme muutamia minuutteja eteissalissa meidät käskettiin Soravin yksityiseen virkahuoneeseen, jossa tämä tuimannäköinen, mustapartainen upseeri tervehti meitä kohteliaasti. Hän tiedusti nimeämme ja asemaamme kotikaupungissamme ja saatuaan vastaukset, jotka ilmeisesti olivat hänestä tyydyttäviä, hän teki meille eräitä kysymyksiä, jotka Talu oli arvannut etukäteen ja valmistanut meitä niihin vastaamaan.
Kuulustelua ei voinut kestää yli kymmenen minuutin, minkä jälkeen Sorav kutsutti luokseen adjutanttinsa käskien tämän merkitä meidät asianmukaisesti luetteloihin ja sitten saattaa meidät palatsissa olevaan, henkivartiostoon pyrkiville tulokkaille varattuun majapaikkaan.
Adjutantti vei meidät ensiksi omaan virkahuoneeseensa, jossa hän yhdellä kertaa mittasi, punnitsi ja valokuvasi meidät tätä tarkoitusta varten älykkäästi sommitellulla koneella. Asiakirjoja ja kuvia syntyy yhtä aikaa viisi kappaletta eri hallitusvirastoissa, joista kaksi on muissa kaupungeissa penikulmien päässä. Sitten hän opasti meidät palatsin alueen halki vartioston päämajaan jättäen meidät siellä päivystävän upseerin huostaan.
Tämä vuorostaan kuulusteli meitä lyhyesti ja lähetti sitten sotilaan saattamaan meitä majapaikkaamme. Se sijaitsi rakennuksen takaosassa, puolittain erillisen tornin toisessa kerroksessa.