"Mitä on sinulla sanomista näiden syytösten johdosta?" hän kysyi syvällä, pelottavalla äänellä. "Tohditko ojentaa kätesi tavoittamaan thernien isän valitsemaa naista, joka olisi sopiva puoliso itse jeddakien jeddakille?"
Tällöin mustapartainen tyranni vilkaisi himokkaasti Dejah Thorisiin, ikäänkuin uusi ajatus, uusi pyyde olisi herännyt hänen mielessään ja sydämessään näiden sanojen johdosta.
Thurid oli juuri aikonut vastata. Ilkkuva, pahansuopa irvistys väikkyi hänen huulillaan ja hän osoitti minua syyttävästi, mutta kuultuaan Salensus Ollin sanat ja nähtyään tämän ilmeen hän nielaisi lauseensa.
Hänen katseensa välähti ovelasti, ja kun hän alkoi puhua, näin hänen kasvoistaan, että hän ei lausunut sitä, mitä oli aikonut.
"Oi mahtavin jeddak", hän selitti, "tämä mies ja nämä naiset eivät puhu totta. Tämä epatto oli tunkeutunut puutarhaan auttamaan heitä karkaamaan. Ulkopuolelta kuulin heidän keskustelunsa, ja kun tulin tänne, niin nainen kirkaisi ja mies karkasi kimppuuni ja oli vähällä tappaa minut.
"— Mitä tiedät tästä miehestä? Hän on muukalainen, ja uskallan väittää, että hän on vihollistesi urkkija. Kohdista tutkimisesi mieluummin häneen, Salensus Oll, kuin ystävääsi ja vieraaseesi Thuridiin, ensisyntyisten datoriin!"
Salensus Oll näytti joutuvan ymmälle. Hän kääntyi jälleen katsomaan Dejah Thorisia. Silloin Thurid meni aivan lähelle häntä ja kuiskasi hänen korvaansa jotakin, mitä en kuullut.
Keltainen hallitsija antoi heti määräyksen eräälle upseerilleen:
"Toimita tämä mies varmaan vankikoppiin odottamaan, kunnes meillä on aikaa lähemmin syventyä tähän asiaan! Ja kun ristikot eivät näy yksin riittävän, niin paneta hänet kahleihin!"
Sitten hän kääntyi ympäri ja poistui puutarhasta vieden mukanaan Dejah Thorisin, jonka olalle hän laski kätensä. Myöskin Thurid ja Matai Shang lähtivät, ja portille päästyään mustaihoinen katsoi taakseen ja nauroi taaskin vasten silmiäni.