Hänelle kävi aivan samoin kuin silloinkin. Hän pyörähti kuin hyrrä, hänen polvensa notkahtivat ja hän retkahti maahan jalkojeni juureen. Samassa kuulin takaani ääntä.
Äänessä oli ihmisiä hallitsemaan tottuneen henkilön käskevä sävy, ja kun käännyin ympäri ja näin jättiläiskokoisen, komean keltaisen miehen, tiesin kysymättäkin, että hän oli Salensus Oll. Hänen oikealla kupeellaan seisoi Matai Shang ja heidän takanaan parikymmentä vartiosotilasta.
"Kuka olet?" ärjäisi jeddak. "Ja mitä tarkoittaa tunkeutumisesi naisten puiston alueelle? En muista nähneeni sinua. Miten olet tänne päässyt?"
Jollei hän olisi lausunut viimeisiä sanojaan, olisin tyyten unohtanut valepukuni ja sanonut hänelle suoraan, että olin John Carter, Heliumin prinssi. Mutta hänen kysymyksensä palautti mielenmalttini. Osoitin tornin ikkunan särjettyä ristikkoa.
"Olen pyrkimässä palatsin vartiostoon", vastasin, "ja olin tornissa odottamassa, kunnes minut kutsuttaisiin lopulliseen koetukseen näyttämään kuntoani. Ikkunasta näin tuon raakalaisen ahdistavan — tätä naista. En voinut, oi jeddak, kylmästi katsella sellaista tehtävän itse palatsin alueella tuntiessani, että tässäkin voin palvella sinua."
Suorat sanani olivat ilmeisesti pystyneet Okarin hallitsijaan, ja kun hän tiedusti Dejah Thorisilta ja Ptarthin Thuvialta, jotka molemmat vakuuttivat puheeni todeksi, alkoi Thuridin asema näyttää varsin synkältä.
Näin Matai Shangin häijyjen silmien välähtävän ilkeästi, kun Dejah Thoris kertoi, mitä Thuridin ja hänen välillään oli tapahtunut. Kuvatessaan sitten, kuinka minä tein tyhjäksi ensisyntyisten datorin aikeet, prinsessani oli hyvin kiitollisen näköinen, vaikkakin hänen silmiensä ilmeestä näin, että jokin omituinen seikka saattoi hänet levottomaksi ja hämilleen.
En ihmetellyt, että hän suhtautui minuun tällä tavoin, kun muita ihmisiä oli saapuvilla. Mutta minuun koski vieläkin kipeästi, että hän oli vieroksunut minua, vaikkakin hän oli ollut puistossa yksin Thuvian kanssa.
Kuulustelun jatkuessa loin silmäyksen Thuridiin ja yllätin hänet tuijottamasta itseeni silmät levällään ja ihmetellen. Äkkiä hän sitten purskahti nauramaan suoraan vasten kasvojani.
Vähän ajan kuluttua Salensus Oll kääntyi puhuttelemaan mustaihoista.