"John Carter! John Carter!" hän hoki, kun kiersin käsivarteni hänen ympärilleen ja painoin hänet rintaani vasten. Silloin minulle äkkiä selvisi, minkä tähden hän oli vieronut minua puistossa tornin juurella.
Kuinka typerä olinkaan ollut! Olin odottanut, että hän tuntisi minut huolimatta Marentinan parturin ihmeteltävän hyvästä naamioimisesta. Hän ei ollut tuntenut minua, siinä kaikki. Ja kun hän näki muukalaisen tekevän hänelle rakkauden merkin, niin hän loukkaantui ja pahastui täydellä syyllä. Olinpa totisesti ollut hölmö.
"Ja juuri sinä", huudahti prinsessani, "puhuttelit minua tornista! Mistä olisin voinut tietää, että rakas virginialaiseni piili tuon kamalan parran ja keltaisen ihon takana?"
Hänen tapanaan oli ollut käyttää minusta hyväilynimeä "virginialaiseni", sillä hän tiesi, että pidin tämän kauniin nimen soinnusta, jonka hänen armaat huulensa tekivät vieläkin tuhat kertaa kauniimmaksi ja pyhemmäksi. Kun nyt, monien pitkien vuosien jälkeen kuulin sen taaskin, niin katseeni sumentui kyynelistä ja ääneni salpautui mielenliikutuksesta.
Vain hetkisen sain puristaa rakkaintani rintaani vasten, ennenkuin Salensus Oll oli vapisten raivosta ja mustasukkaisuudesta tyrkkinyt sotilaat tieltään ja päässyt luoksemme.
"Vangitkaa mies!" hän kiljui ja sadat armottomat kädet raastoivat meidät eroon.
Onneksi Okarin hovin ylimyksille John Carterilta oli riistetty aseet. Nyt sai heistä kymmenkunta tuntea, kuinka raskaita nyrkkini iskut olivat, ja olin jo päässyt puolitiehen valtaistuinta kohti, jolle Salensus Oll oli vienyt Dejah Thorisin, ennenkuin he saivat minut pidätetyksi.
Sitten sorruin taistellen puoltasataa sotilasta vastaan. Mutta ennenkuin he olivat kolhineet minut tajuttomaksi, kuulin Dejah Thorisin huulilta sanat, joiden tähden kärsimykseni tuntuivat keveiltä.
Seisoen kookkaan tyrannin vieressä, joka piti häntä tiukasti käsivarresta, hän osoitti sinne päin, missä minä yksin ottelin niin rusentavaa ylivoimaa vastaan.
"Luuletko sinä, Salensus Oll", hän puhkesi puhumaan, "että tuollaisen miehen vaimo voisi ikinä häväistä hänen muistoaan menemällä jonkun huonomman kuolevaisen kanssa avioliittoon, vaikka hän olisi tuhannesti kuollut? Onko millään taivaankappaleella toista sellaista miestä kuin John Carter, Heliumin prinssi? Onko toista sellaista miestä, joka rakkaudesta naiseen kykenisi taistellen kulkemaan edestakaisin sotaisen maailman äärestä toiseen, selviytyen hurjista pedoista ja villeistä sotalaumoista?