"— Minä, Dejah Thoris, Heliumin prinsessa, olen hänen. Hän taisteli minun tähteni ja voitti minut. Jos olet uljas mies, niin kunnioitat hänen uljuuttaan etkä surmaa häntä. Tee hänet orjaksi, jos tahdot, Salensus Oll, mutta säästä hänen henkensä! Mieluummin tahtoisin olla orjana hänen kaltaisensa kanssa kuin Okarin kuningattarena."
"Ei orja eikä kuningatar sanele määräyksiä Salensus Ollille", vastasi jeddakien jeddak. "John Carter kuolee luonnollisella tavalla Runsauden holvissa, ja hänen kuolinpäivänään tulee Dejah Thorisista kuningattareni."
En kuullut prinsessani vastausta, sillä juuri silloin sain päähäni iskun, joka huumasi minut tajuttomaksi, ja kun tulin jälleen tuntoihini, oli luonani vastaanottosalissa vain kourallinen vartiosotilaita. Kun aukaisin silmäni, niin he pistelivät minua miekkojensa kärjillä ja käskivät minua nousta.
Sitten he veivät minut pitkiä käytäviä myöten kaukana palatsin keskuksessa olevalle pihalle.
Pihan keskellä oli syvä kaivo ja sen reunalla vielä puoli tusinaa vartiosotilaita minua odottamassa. Yhdellä heistä oli kädessään pitkä nuora, jota hän alkoi meidän lähestyessämme selvitellä.
Kun olimme tulleet viidentoista metrin päähän näistä miehistä, tuntui sormessani äkkiä omituinen pistävä tunne.
Aluksi olin ymmällä enkä kyennyt selittämään sen syytä, mutta sitten muistui mieleeni eräs seikka, jonka olin jännittävissä seikkailuissa kokonaan unohtanut — Talun, Marentinan ruhtinaan lahjasormus.
Katsahdin heti edessämme olevaa ryhmää ja nostin samalla vasemman käden otsalleni, että sormusta etsivä henkilö näkisi sen. Samanaikaisesti kohotti myöskin eräs odottavista sotilaista vasemman käden muka pyyhkäistäkseen mustat hiukset otsaltaan, ja hänen sormessaan oli oman sormukseni kaksoiskappale.
Vaihdoimme nopeasti keskinäistä ymmärtämystä osoittavan silmäyksen. Senjälkeen käänsin katseeni sotilaasta enkä enää vilkaissutkaan häneen, etten herättäisi okarilaisissa epäluuloja.
Saavuttuamme kaivon reunalle näin, että se oli hyvin syvä. Ja pian oivalsin, että kohta saisin tarkemmin arvostella, kuinka syvälle pihan pinnan alle se ulottui, sillä nuoraa pitelevä mies kiersi sen pään vartaloni ympäri kiinnittäen sen niin, että se voitiin milloin hyvänsä irroittaa ylhäältä päin. Sitten tarttuivat kaikki sotilaat nuoraan, ja ensiksimainittu heistä tyrkkäsi minua, niin että suistuin ammottavaan kuiluun.