Äkkiä hänen sormensa lakkasivat hypistelemästä rahoja, silmät avautuivat levälleen tuijottaen oveen, josta Thurid oli poistunut. Nariseva ääni muuttui valittavaksi hyminäksi ja vihdoin vihaiseksi murahteluksi. Sitten vanhus nousi seisomaan ja puristi nyrkkiään ovea kohti. Hänen äänensä paisui, ja erotin sanat selvästi.
"Hupsu!" hän ärähti. "Luuletko, että Solan uhraa henkensä sinun onnesi hyväksi? Jos sinä pääsisit livahtamaan, niin Salensus Oll tietäisi, että se saattoi onnistua sinulle vain minun avullani. Sitten hän lähettäisi noutamaan minua. Ja mitä pitäisi minun mielestäsi tehdä? Polttaa kaupunki ja itseni poroksi? Ei, sinä hupsu, on parempi keino — parempi keino, jonka avulla Solan pitää rahasi ja saa kostetuksi Salensus Ollille."
Hän nauraa hihitti pahanilkisesti.
"Hupsu-raukka! Käännä sinä vain tuo vankka vipu, niin että voit vapaasti lentää Okarin ilmassa, ja lähde sitten narrimaisen luottavana punaisen prinsessasi kanssa vapauteen ja — kuolemaan. Mikä estää Solania kiertämästä vipua entiselle kohdalleen, jossa se oli ennenkuin halpa kätesi kosketti sitä, heti kun olet pakomatkallasi poistunut tästä huoneesta? Ei mikään! Ja sitten vaatii Pohjolan Vartija sinut ja naisesi, ja kun Salensus Oll näkee kuolleet ruumiinne, niin hän ei aavistakaan, että Solanin käsi on ensinkään ollut mukana leikissä."
Sitten hänen äänensä taaskin hiljeni muminaksi, josta en saanut selvää, mutta olin kuullut siksi paljon, että arvasin vielä paljon lisää, ja kiitin lempeätä kaitselmusta, joka oli johdattanut minut tähän huoneeseen Dejah Thorisille ja minulle itselleni näin tärkeällä hetkellä.
Mutta kuinka pääsisin nyt vanhuksen ohitse? Nuora, jota lattialta tuskin voi erottaa, kulki suoraan huoneen poikki vastaisella seinällä olevalle ovelle.
En tietänyt mitään muuta tietä, ja minun oli noudatettava saamaani ohjetta: "Kulje nuoraa myöten!" Minun oli mentävä huoneen läpi, mutta minusta näytti mahdottomalta pujahtaa siitä huomaamatta, kun vanhus oli keskellä lattiata.
Olisin tietysti voinut karata hänen kimppuunsa ja paljain käsin mykistää hänet iäksi, mutta olin kuullut siksi paljon, että tiesin kuulemastani olevan minulle vastaisuudessa hyötyä, jos hän eläisi, kun taas siinä tapauksessa että surmaisin hänet ja hänen sijalleen määrättäisiin toinen mies, Thurid ei saapuisi Dejah Thorisin kanssa tänne, niinkuin hänen aikomuksensa ilmeisesti oli.
Seisoin varjossa tunnelin päässä ja vaivasin päätäni keksiäkseni jonkun mahdollisen suunnitelman, samalla kissan tavoin väijyen vanhuksen kaikkia liikkeitä. Vihdoin hän otti rahapussin, meni huoneen toiseen päähän, kävi polvilleen seinäviereen ja alkoi hypistellä laudoitusta.
Arvasin heti, että siellä oli hänen aarteittensa salainen säilytyspaikka, ja hänen kyyristellessään selkä minuun päin, astuin varpaillani huoneeseen ja koetin äärimmäisen varovasti hiipien päästä huoneen toiselle puolelle, ennenkuin hän olisi lopettanut puuhailunsa ja kääntyisi jälleen huoneen keskustaan päin.