Samaan aikaan Jane Porter tapasi kaapista kirjoja ja avatessaan erään nimilehden näki kirjoituksen John Clayton, Lontoo. Toisessa kirjassa, jota hän heti sen jälkeen tutki, oli vain nimi Greystoke.
"Herra Clayton!" huudahti hän, "mitä tämä merkitsee? Näissähän on jonkun sukulaisenne nimi!"
"Ja tässä", vastasi Clayton vakavana, "on Greystoke-suvun suuri sormus, joka on ollut hukassa siitä asti kuin setäni John Clayton, entinen loordi Greystoke, katosi jäljettömiin. Luultiin hänen hukkuneen mereen."
"Mutta kuinka selitätte, että nämä esineet ovat joutuneet tänne
Afrikan villiin viidakkoon?"
"Siihen on vain yksi selitys mahdollinen, neiti Porter", vastasi Clayton. "Setäni ei hukkunut, vaan kuoli tässä majassa, ja tuossa lattialla on kaikki, mitä hänestä on jäljellä."
"Silloin on tämä varmaankin ollut lady Greystoke", sanoi Jane Porter totisena, osoittaen vuoteelle jäänyttä luurankoa.
"Niin juuri, se kaunis lady Alice", vastasi Clayton, "jonka monista hyveistä ja persoonallisesta viehätysvoimasta olen usein kuullut äitini ja isäni puhuvan. Onneton naisparka!" mutisi hän surullisena.
Hartaan ja juhlallisen tunnelman vallitessa haudattiin loordi ja lady Greystoken luurangot heidän afrikkalaisen majansa edustalle, ja heidän keskelleen laskettiin Kaala-apinan lapsen hennot luut.
Sovitellessaan lapsen pieniä luita purjekankaan palaseen alkoi herra Philander äkkiä tarkastella kalloa yksityiskohtaisesti. Sitten hän kutsui luokseen professori Porterin, ja molemmat keskustelivat matalalla äänellä hyvän aikaa.
"Tuiki merkillistä, tuiki merkillistä", sanoi professori Porter.