"Hänen äänessään ei myöskään ollut mitään taivaallista", virkkoi Jane Porter hiukan väristen, kun muisti leijonan tappamista seurannutta hirveää karjuntaa.
"Ei myöskään soveltuisi minun käsitykseeni jumalaisista sanansaattajista", huomautti professori Porter, "se seikka, että tuo — hm herrasmies sitoi kaksi kunnioitettavaa oppinutta vierekkäin ja laahasi heitä viidakon halki, ikäänkuin he olisivat olleet härkiä."
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Hautajaisia
Kun päivä nyt oli valjennut, alkoi pieni seurue, josta kukaan ei ollut syönyt eikä nukkunut edellisestä aamusta saakka, hommata itselleen ruokaa.
Arrowin kapinoitsijat olivat tuoneet maihin pienen varaston kuivattua lihaa, säilykelientä ja vihanneksia, korppuja, vehnäjauhoja, teetä ja kahvia näille viidelle, jotka he olivat muuten jättäneet oman onnensa nojaan ja jotka nyt kiiruhtivat tyydyttämään nälkäänsä pitkällisen paaston jälkeen.
Seuraavana toimena oli saattaa maja asuttavaan kuntoon, ja siksi päätettiin heti poistaa hirveät muistot siitä murhenäytelmästä, joka siellä oli jolloinkin menneinä päivinä tapahtunut.
Professori Porter ja herra Philander olivat syventyneet tutkimaan luurankoja. Molempien isompien he ilmoittivat kuuluneen valkoisen rodun miehelle ja naiselle.
Pientä luurankoa tarkastettiin vain ohimennen. Kun se oli kehdossa, saattoi jo siitäkin päättää, että se oli ollut onnettoman pariskunnan lapsi.
Kun isompaa luurankoa sovitettiin hautauskuntoon, löysi Clayton raskaan kultasormuksen, joka ilmeisesti oli ollut miehen sormessa hänen kuollessaan, sillä sormen hoikka luu oli vielä tuossa kultaisen korun ympäröimänä. Otettuaan sen käteensä lähemmin tarkastettavakseen Clayton huudahti hämmästyksestä, sillä sormuksessa oli Greystoke-suvun vaakuna.