"Tässä on hyvä paikka", sanoi rottanaamainen merimies, osoittaen
Tarzanin puun alustaa.
"Se on yhtä hyvä kuin joku toinenkin", vastasi eräs hänen kumppaneistaan. "Jos aarre löydetään laivasta, niin se kuitenkin takavarikoidaan. Yhtä hyvin hautaamme sen tänne siltä varalta, että joku meistä välttää hirsipuun, hakee sen täältä ja saa siitä nauttia."
Rottanaama kutsui sitten veneen luo jääneitä miehiä, ja nämä tulivat hitaasti kuokkineen ja lapioineen.
"Pitäkää kiirettä!" huusi Snipes.
"Älä rähise!" vastasi eräs miehistä happamesti. "Et sinä mikään amiraali ole, senkin krapu."
"Mutta nyt minä olen kapteeni, pidä se muistissasi, tolvana!" huusi
Snipes, päästäen suustaan kauheita kirouksia.
"Älkää nyt pojat, riidelkö", varoitti eräs, joka ei vielä ollut puhunut. "Mitä apua siitä on, että alamme keskenämme kinastella?"
"Oikein", vastasi eräs merimies, joka oli ruvennut vastustamaan Snipesin itsevaltaista käytöstä, "mutta ei tässä sakissa kannata kenenkään nokkaansa nostella".
"Kaivakaa, pojat, tästä", sanoi Snipes osoittaen paikkaa puun juurella. "Ja sillä aikaa saa Peter piirtää paikasta kartan, jotta löydämme sen jälkeenpäin. Tom ja Bill, ottakaa pari miestä avuksi ja tuokaa arkku tänne."
"Mitäs sinä sitten aiot tehdä?" kysyi äskeinen riitelijä. "Sinäkö vain komentelet?"