"Tee sinä vain työtä", murisi Snipes. "Et kai luule, että kapteeni tarttuisi lapioon, vai mitä?"
Kaikki miehet katsoivat häneen kiukkuisina. Yksikään ei pitänyt Snipesistä, ja hänen mahtailunsa sen jälkeen, kun hän oli murhannut kapinoitsijain todellisen johtajan, Kingin, oli vain antanut uutta virikettä heidän vihalleen.
"Tarkoitatko, ettet aio ottaa lapiota ja auttaa työssä? Ei kai sinun olkasi niin penteleen kipeä ole", sanoi Tarrant, se merimies, joka ensin oli hänelle puhunut.
"En, vaikka lempo olisi", vastasi Snipes, hermostuneesti hypistellen revolverin perää.
"Silloin hitto vie, saat ainakin kuokan, ellei sinulle lapio kelpaa…" Näin sanoen Tarrant kohotti kuokkansa ja vimmatusti iskien hautasi sen kärjen Snipesin aivoihin.
Hetken aikaa miehet seisoivat ääneti ja katselivat kumppaninsa raivon uhria. Sitten yksi heistä virkkoi:
"Oikein tehty sille öykkärille!"
Eräs toinen iski kuokkansa maahan, mutta kun multa oli pehmeää, heitti hän kuokan ja tarttui lapioon, minkä jälkeen toisetkin ryhtyivät työhön. Murhasta ei sen enempää puhuttu, mutta miesten mieli oli keveämpi kuin ennen Snipesin komentoaikana.
Kun kuoppa oli kaivettu arkun suuruiseksi, ehdotti Tarrant, että sitä laajennettaisiin ja Snipesin ruumis haudattaisiin arkun päälle.
"Se eksyttäisi ketä tahansa, joka rupeaisi täällä kaivelemaan", selitti hän.