Äkkiä eräs merimiehistä huomasi lähestyvät Claytonit ja huutaen:
"Täällä on lisää kalanruokaa!" ryntäsi kirves koholla heihin päin.
Mutta Musta Mikko oli vieläkin nopeampi, niin että mies paiskautui luoti selässä kumoon, ennenkuin oli astunut viittäkään askelta.
Mustan Mikon kova huudahdus kiinnitti toisten huomion häneen.
Osoittaen loordi ja lady Greystokea hän julisti:
"Nämä ovat minun ystäviäni, ja heidät jätetään rauhaan. Ymmärrättekö? Nyt olen minä tämän laivan kapteeni, ja mitä minä sanon, se pätee", lisäsi hän kääntyen Claytoniin. "Pysykää vain kajuutassanne, siellä ei kukaan tee teille pahaa."
Claytonit noudattivat Mustan Mikon käskyä niin kiireesti, etteivät ehtineet paljonkaan nähdä, mitä miehet puuhasivat tai suunnittelivat.
Toisinaan he kuulivat heikkoja kaikuja miesten kirouksista ja riidoista, pari kertaa ampuma-aseiden pahaenteistä rätinää. Musta Mikko oli omiaan johtamaan tätä kirjavaa murhaajajoukkoa ja osasi pitää heitä hyvässä kurissa.
Viidentenä päivänä kapinan jälkeen näki tähystäjä maata. Musta Mikko ei tiennyt, oliko se saari vai mantere, mutta hän ilmoitti Claytonille, että jos paikka tutkittaessa huomattaisiin sellaiseksi, että siellä voi asua, niin hänet ja lady Greystoke vietäisiin tavaroineen maihin.
"Siellä tulette hyvin toimeen muutamia kuukausia", selitti hän, "ja sillä välin ehdimme päästä jollekin asutulle rannikolle ja vähän hajaantua. Sitten pidän huolta siitä, että hallituksenne saa tietää, missä olette, ja voi lähettää sotalaivan teitä noutamaan. Te olette kyllä kelpo mies, mutta vaikeata olisi päästää teitä nyt jollekin asutulle seudulle. Siellä tehtäisiin monia kysymyksiä, eikä kenelläkään meistä ole varalla kovinkaan uskottavia vastauksia."
Clayton vastusti tätä epäinhimillisyyttä, että heidät vietäisiin tuntemattomalle rannikolle, missä he joutuisivat petojen tai mahdollisesti vielä petomaisempien ihmisten armoille. Hänen sanansa eivät auttaneet mitään, vaan ainoastaan kiukuttivat Mustaa Mikkoa. Claytonin oli siis pakko jättää asia sillensä ja koettaa mukautua onnettomuuteensa niin hyvin kuin osasi.
Noin kello kolmen aikaan iltapäivällä he tulivat kauniille metsäiselle rannikolle, vastapäätä erästä paikkaa, joka näytti olevan luonnollinen satama.