Hän kumartui koettelemaan neekerinaisen valtimoa ja kuunteli, vielä sydän sykki. Esmeralda oli vielä elossa. Clayton ravisti häntä.
"Esmeralda!" huusi hän naisen korvaan. "Esmeralda! Jumalan nimessä, missä neiti Porter on? Mitä on tapahtunut? Esmeralda?"
Neekeritär avasi hitaasti silmänsä. Hän näki Claytonin ja viidakon ympärillään.
"Oi taivas!" kiljahti hän ja pyörtyi uudestaan.
Nyt ehtivät paikalla myöskin professori Porter ja herra Philander.
"Mitä meidän on tehtävä, herra Clayton?" kysyi vanha professori. "Mistä haemme häntä? Jumala ei voi olla niin julma, että nyt olisi ottanut pienen tyttöni minulta."
"Meidän täytyy saada Esmeralda ensin virkoamaan", vastasi Clayton. "Hän voi kertoa meille, mitä on tapahtunut. Esmeralda!" huusi hän taas kiivaasti pudistaen neekeritärtä hartioista.
"Oi taivas, antakaa minun kuolla!" huusi naisparka silmät yhä ummessa. "Anna rakas Jumala, minun kuolla, mutta älä anna minun enää nähdä niin kauheata naamaa. Mitä varten lähetetään paholainen vanhan Esmeralda-paran kimppuun? Hän ei ole kellekään mitään pahaa tehnyt, totisesti ei ole. Hän on viaton, on ihan totta…"
"No no, Esmeralda", keskeytti Clayton. "Minä tässä vain olen, —
Clayton. Avatkaa silmänne!"
Esmeralda totteli käskyä.