D'Arnot kirjoitti:
"Olen iloissani, että se tyttö on pelastunut. Tunnen kipua, kun kirjoitan. Lepään vähän."
Tarzan taas:
"Niin, levätkää. Kun parannutte, vien teidät seuralaistenne luo."
Monta päivää D'Arnot makasi pehmeällä saniaisvuoteellaan. Toisena päivänä tuli kuume; D'Arnot luuli, että se tiesi verenmyrkytystä, josta olisi seurauksena kuolema.
Silloin hänen mieleensä juolahti muuan asia, ja häntä ihmetytti, ettei hän aikaisemmin ollut tullut sitä ajatelleeksi.
Hän kutsui luokseen Tarzanin ja ilmoitti merkeillä haluavansa kirjoittaa, ja kun Tarzan oli tuonut kaarnanpalan ja kynän, kirjoitti D'Arnot:
"Voitteko mennä seuralaisteni luo ja tuoda heidät tänne? Panen mukaanne kirjeen ja he seuraavat teitä tänne."
Tarzan pudisti päätään, otti kaarnan ja kirjoitti:
"Ajattelin sitä itsekin — ensi päivinä, mutta en uskaltanut. Suuret apinat tulevat usein tänne päin, ja jos ne löytäisivät teidät täältä haavoittuneena ja yksin, tappaisivat ne teidät."