"Minä en rakasta teitä, Cecil", selitti tyttö, "mutta kunnioitan teitä. Jos minun on pakko tehdä naimakauppa ilman rakkautta, teen sen mieluummin sellaisen miehen kanssa, jota jo nyt halveksin. Sillä minun täytyy inhota sitä miestä, jolle myyn itseni ilman rakkautta, olkoon hän kuka tahansa… Teistä tulee paljon onnellisempi ilman minua, kun saatte pitää kunnioitukseni ja ystävyyteni, kuin minun kanssani, ellei ole rakkautta."
Clayton ei enää kajonnut tähän arkaan asiaan, mutta jos nuori mies on koskaan hautonut murha-aikeita sydämessään, niin varmasti niitä oli William Cecil Claytonilla, loordi Greystokella, kun Robert Canler viikkoa myöhemmin kuusisylinterisellä autollaan saapui sinne.
Kului viikko, tapauksista köyhä, mutta synkkä viikko, joka vaivasi kaikkia pienen maatilan asukkaita. Canler pysyi vaatimuksessaan, että Janen piti heti tulla hänen vaimokseen. Vihdoin Jane suostui vain päästäkseen kuulemasta hänen jatkuvaa ilkeätä nalkutustaan samasta asiasta. Sovittiin, että Canler seuraavana päivänä ajaisi kaupunkiin noutamaan aviolupatodistusta ja pappia.
Clayton olisi halunnut lähteä heti, kun tämä uutinen hänelle kerrottiin, mutta Janen toivoton katse pidätti häntä. Jotakin voisi vielä sattua, koetti hän lohdutella itseään. Ja sydämessään hän tiesi, että tarvittiin vain rahtunen lisää, jolloin hänen vihansa Canleriin voisi kiihtyä verenhimoksi.
Varhain seuraavana aamuna Canler lähti kaupunkiin.
Idässä saattoi metsän yllä nähdä savupilven, sillä jo viikkokauden oli metsäpalo raivonnut jokseenkin lähellä, mutta kun tuuli yhä pysytteli lännessä, ei heitä uhannut mikään vaara.
Puolenpäivän tienoissa Jane Porter meni kävelemään. Hän ei tahtonut Claytonia seuraansa, vaan halusi olla yksin, sanoi hän, ja Clayton mukautui hänen toivomukseensa.
Kotona istuivat professori Porter ja herra Philander vilkkaasti keskustelemassa jostakin tärkeästä tieteellisestä kysymyksestä. Esmeralda torkkui keittiössä, ja Clayton, joka vielä oli väsynyt unettoman yön jälkeen, oli heittäytynyt arkihuoneen sohvalle ja vaipui pian levottomaan horrokseen.
Idässä nousivat mustat savupilvet korkeammalle taivasta kohti. Äkkiä ne alkoivat pyöriä ja sitten nopeasti ajautua länteen päin. Yhä sakeampina ne tulivat. Vuokraajan väki oli poissa kotoa, sillä nyt oli kaupungissa markkinapäivä, eikä kukaan ollut näkemässä tulen lähestymistä.
Pian olivat liekit levinneet etelään ja siten katkaisseet Canlerilta paluutien. Tuulen henki vei nyt metsäpaloa pohjoiseen, sitten muuttui tuulen suunta, ja liekit pysyivät melkein alallaan, ikäänkuin näkymättömän käden pidättäminä.