"Ah, sen minä kyllä arvasin!" huudahti tyttö. "Kaikki sanoivat, että te olitte lähtenyt mustien luo — että te kuuluitte samaan joukkoon."
Mies nauroi. "Mutta ette suinkaan te sitä uskonut, Jane?"
"En… mutta mikä teidän nimenne on?"
"Nimeni oli Apinain Tarzan, kun ensin jouduitte minut tuntemaan", vastasi toinen.
"Apinain Tarzan!" huudahti tyttö. "Ja teidänkö siis oli se kirje, johon lähtiessäni vastasin?"
"Minun. Kenen kirjeeksi sitä muuten luulitte?"
"Sitä en tiennyt, mutta siitä vain olin varma, ettei se tullut teiltä, sillä Apinain Tarzan oli kirjoittanut englanniksi, mutta tehän ette ymmärtänyt sanaakaan mitään kieltä."
Taas Tarzan naurahti.
"Se on pitkä historia, mutta minä sen kuitenkin kirjoitin, kun en osannut puhua. Ja nyt D'Arnot on vielä pahentanut asiaa opettaen minulle ranskaa englannin sijasta… Mutta lähdetään nyt", lisäsi hän. "Hypätkää minun autooni. Koetetaan saada kiinni isänne ja toiset. Heillä ei ole kovin pitkää etumatkaa."
Heidän ajaessaan maantietä pitkin Tarzan sanoi: