Hänen äänessään värähti juuri hiukkasen katkeruutta.
"Älkää, älkää sanoko niin", moitti tyttö. "Te ette käsitä."
Mutta ennenkuin hän ehti jatkaa, kiidätti äkillinen tienmutka heidät pienen kylän keskelle. Heidän edessään oli Claytonin auto hänen tuomansa seurueen ympäröimänä.
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU
Loppu
Heidän nähdessään Jane Porterin, kuului helpotuksen ja riemun huudahduksia kaikkien huulilta ja kun Tarzanin auto pysähtyi toisen viereen, kaappasi professori Porter tyttärensä syliinsä.
Ensi hetkellä ei kukaan huomannut Tarzania, joka istui ääneti paikallaan. Clayton oli ensimmäinen, joka tuli häntä ajatelleeksi. Hän kääntyi ja ojensi Tarzanille kätensä.
"Kuinka voimme teitä kiittää", huudahti hän. "Te olette pelastanut meidät kaikki. — Maatilalla mainitsitte minua nimeltäni, mutta minä en voi muistaa teidän nimeänne, vaikka teissä on jotakin varsin tutunomaista… ikäänkuin olisin hyvin tuntenut teidät aivan toisenlaisissa olosuhteissa kauan sitten."
"Olette ihan oikeassa, monsieur Clayton", sanoi hän ranskaksi. "Suonette anteeksi, etten haasta teille englanninkieltä. Opettelen sitä parhaillaan, ja vaikka sitä aika hyvin ymmärrän, puhun varsin kehnosti."
"Mutta kuka te olette?" tiukkasi Clayton kääntäen hänkin puheen ranskaksi.