"En tahdo, että hän kuolee teidän kätenne kautta, ystäväni", vastasi tyttö. "En soisi teistä tulevan murhaajaa."
Tarzan irroitti kätensä Canlerin kurkusta.
"Vapautettako neidin hänen lupauksestaan?" kysyi hän. "Se on henkenne hinta."
Hengästynyt Canler nyökkäsi.
"Lähdettekö tiehenne ettekä koskaan enää hätyyttele?"
Taaskin nyökkäsi mies päällänsä, ja hänen kasvonsa olivat vääntyneet, häntä niin läheltä uhanneen kuoleman pelosta.
Tarzan päästi hänet, ja Canler horjui ovea kohti. Siinä tuokiossa hän oli mennyt ja kauhun valtaama pappismies hänen mukanaan. Tarzan kääntyi Jane Porterin puoleen.
"Saanko puhutella teitä hetkisen kahdenkesken?" kysyi hän. Tyttö nyökkäsi ja lähti kävelemään pienen ravintolan ahtaalle kuistille vievää ovea kohti. Hän astui ulos Tarzania odottamaan eikä kuullut senjälkeen seuraavaa keskustelua.
"Odottakaahan", huudahti professori Porter, kun Tarzan oli astumaisillaan perässä. Professorin olivat äskeisten minuuttien nopeat tapaukset aivan ällistyttäneet.
"Ennenkuin jatkamme, hyvä herra, haluaisin selitystä siitä, mitä vastikään tapahtui. Millä oikeudella puutuitte tyttäreni ja herra Canlerin välisiin suhteisiin? Olin luvannut hänelle tytön käden, ja omasta mieltymyksestämme tai vastenmielisyydestämme riippumatta on se lupaus pidettävä."