Hänen tiedonantonsa kesytti keskustelun, ja koko seurue lähti odottavien ajoneuvojen luo.
Clayton, Jane Porter, professori ja Esmeralda istuivat ensinmainitun autossa, kun taas Tarzan kutsui herra Philanderin omaansa.
"Hyvänen aika!" huudahti herra Philander, kun auto läksi liikkeelle Claytonin ajopelien perästä. "Ken olisi voinut aavistaa, että tämä olisi mahdollista! Silloin kun teidät viimeksi näin, olitte todellinen villi, joka hypiskeli troopillisen Afrikan aarniometsän tiheikössä. Ja nyt kyyditsette minua Wisconsin maantiellä ranskalaisessa autossa. Hyvänen aika! Tämä vasta on kummallista!"
"Niin", vastasi Tarzan ja jatkoi oltuaan hetkisen vaiti: "Herra Philander, muistatteko mitään yksityiskohtia niistä kolmesta luurangosta, jotka löydettiin majastani afrikkalaisen viidakon ääreltä ja sittemmin haudattiin?"
"Muistan asian varsin selvästi, herra Tarzan", vastasi Philander.
"Oliko missään noista luurangoista mitään omituista?"
Philander tarkasti uteliaasti Tarzania.
"Miksi kysytte?"
"Asia on minulle varsin tärkeä", sanoi Tarzan. "Vastauksenne voi luoda valoa salaisuuteen. Eikä se ainakaan voi tehdä pahempaa kuin jättää sen edelleenkin salaperäisyyden verhoon. Olen viimekuluneina kahtena kuukautena yrittänyt päästä eräänlaiseen ratkaisuun noiden luurankojen suhteen, ja toivon teidän vastaavan kysymykseeni parhaan ymmärryksenne mukaan: Olivatko hautaamanne kolme luurankoa kaikki ihmisten luurankoja?"
"Eivät", virkkoi Philander. "Pienin niistä, se, jonka löysimme kehdosta, oli ihmisapinan."