Kun kaikki täysikasvuiset urokset olivat yhtyneet sotatanssiin, alkoi toinen näytös, hyökkäys vihollista vastaan.
Temmaten valtavan nuijan vartavasten kerätystä oksakasasta Kertshak ryntäsi raivokkaasti apinaraadon kimppuun ja antoi sille tuiman iskun, samalla ilkeästi muristen ja korskuen. Rummun kumahdukset yltyivät yhä, samoin iskut, kunnes kaikki urokset olivat lähestyneet uhria, antaneet sille nuijastaan kolhaisun ja sitten yhtyneet kuolemantanssin riehuntaan.
Tarzan oli mukana tässä villissä, hyppivässä laumassa. Hänen ruskea, jäntevä ruumiinsa loisti kuutamossa ja näytti norjalta ja sirolta kömpelöiden, karvaisten petojen rinnalla. Kukaan ei ottanut väijyvämmin osaa kuviteltuun taisteluun, kukaan ei ollut julmempi villissä hyökkäyksessä eikä kukaan kuolemantanssissa hypännyt niin korkealle ilmaan kuin hän.
Puoli tuntia kesti vimmattua tanssia, sitten rumpu vaikeni Kertshakin käskystä, ja rummuttajat kiirehtivät tanssijain parven puhki kyyristelevien katselijain sekaan. Nyt urokset kuin yhtenä miehenä ryntäsivät käsiksi raatoon, joka heidän hirveistä iskuistaan oli muuttunut muodottomaksi karvaiseksi rykelmäksi.
Lihaa he harvoin saivat tarpeekseen, joten heidän meluisan juhlansa päättäjäisiksi sopikin parhaiten tuoreen lihan syönti, ja tähän he nyt kohdistivat kaiken huomionsa. Raateluhampaat upposivat vihollisen ruhoon ja repelivät irti isoja kappaleita. Väkevämmät saivat parhaimmat palat, heikompien jäädessä hyörimään tappelevan, murisevan joukon kintereillä, vaanien tilaisuutta siepata pudonnut makupala tai edes luu, ennenkuin kaikki olisi lopussa.
Tarzan halusi ja tarvitsi enemmän lihaa kuin apinat. Hän, lihaasyövän rodun jälkeläinen, ei ollut mielestään koskaan saanut tarpeekseen eläimellistä ravintoa. Niinpä hän nytkin pujotteli tappelevain apinain lomitse, tavoitellen osuutta, jota hänen voimansa ei olisi voinut hänelle milloinkaan hankkia.
Hänen kupeellaan heilui hänen isänsä metsästyspuukko, jolle hän oli verrattomissa kirjoissaan näkemänsä mallin mukaan kyhännyt tupen.
Vihdoin hän pääsi nopeasti vähenevän herkun luo ja viilsi terävällä veitsellään isomman palan kuin oli edes toivonut, kokonaisen karvaisen kyynärvarren, joka pisti esiin mahtavan Kertshakin jalkojen alta, ja Kertshak oli niin syventynyt kuninkaalliseen kaappausoikeuteensa, ettei huomannut tätä majesteettirikosta. Sitten pikku Tarzan keinotteli itsensä irti tappelevien parvesta, puristaen julmaa saalistaan tiukasti rintaansa vasten.
Niiden joukossa, jotka turhaan kiertelivät tiheän lauman ulkopuolella, oli myös vanha Tublat. Hän oli ollut ensimmäisiä herkun kimpussa ja silloin saanut hyvän palan, jonka oli syönyt rauhassa loitompana; nyt hän pyrki takaisin kaapatakseen lisää. Hän sattui näkemään Tarzanin, kun tämä pääsi irti kynsivästä, sinne tänne tuuppivasta joukosta. Tublatin pienet, ilkeät silmät välähtivät rajusta vihasta, ja samalla niistä hehkui kiihkeä halu saada haltuunsa pojan sieppaama herkkupala.
Mutta Tarzan oli myös nähnyt verivihollisensa ja arvaten pedon aikeet juoksi nopeasti naaraiden ja poikasten luo, toivoen voivansa kätkeytyä sinne. Tublat seurasi hänen kintereillään, eikä Tarzanilla ollut muuta neuvoa kuin kiivetä johonkin läheiseen puuhun. Korkealle hypähtäen hän sai kiinni alaoksasta, tarttui saaliiseensa hampaillaan ja kiipesi kiireesti ylöspäin — Tublat yhä perässä.