Mutta vihdoin hän polkaisi päättäväisesti pikku jalkaansa lattiaan ja koetti pudistaa mielestään kaikki synkät enteet. Sitten hän kääntyi Esmeraldaan päin, käski tämän lopettaa ulvontansa.
"Hiljaa, Esmeralda, hiljaa ja heti! Onko tämä laitaa? Milloinkaan en ole nähnyt mokomaa isoa vauvaa."
Hän vaikeni, ja hänen oma äänensä värähti hiukan, kun hän ajatteli, että ne kolme miestä, joiden suojeluksessa hän oli, vaelsivat tällä hetkellä kauhistuttavan metsän pimennoissa.
Pian hän huomasi, että ovessa oli sisäpuolella raskas puinen salpa, ja hetkisen yhdessä ponnisteltuaan he saivat sen työnnetyksi paikalleen, — ensi kerran kahteenkymmeneen vuoteen.
Sitten he kädet toistensa ympärille kiedottuina istuutuivat penkille ja — odottivat.
NELJÄSTOISTA LUKU
Viidakon vallassa
Kun Clayton oli kadonnut viidakkoon, alkoivat merimiehet — Arrow-laivan kapinoitsijat — neuvotella, mihin toimenpiteisiin oli lähinnä ryhdyttävä. Ainoastaan yhdestä asiasta olivat kaikki samaa mieltä: heidän oli kiireimmän kaupalla lähdettävä ankkuroituun laivaan, jossa ainakin saattoivat olla turvassa näkymättömän vihollisen keihäiltä. Sillä välin kun Jane Porter ja Esmeralda telkesivät majan ovea, soutivat siis pelkurimaiset murhaajat joutuisasti tiehensä niillä kahdella veneellä, joilla olivat tulleet maihin.
Niin paljon ihmeellistä oli Tarzan tänään nähnyt, että häntä oikein huimasi. Mutta ihmeellisimmät kaikista olivat nuoren valkoisen tytön kasvot.
Siinä oli vihdoinkin eräs hänen omaa lajiaan: siitä hän oli varma. Myös nuori mies ja molemmat vanhukset olivat kutakuinkin sellaisia, joiksi hän oli kuvitellut omia kansalaisiaan.