"Teidän lailliset oikeutenne eivät ole kaiken epäilyn yläpuolella, ystäväiseni", vastasi Tarzan, "ja teidän voimanne panna käskynne täytäntöön on vain näennäinen — ei todellinen. Te olette uskaltanut aseistetun joukon kanssa tulla brittiläiselle alueelle. Missä teillä on valtuus, joka oikeuttaa tällaiseen maahantunkeutumiseen? Missä on luovutuskirja, jonka nojalla voitte pidättää tämän miehen? Ja mitä takeita teillä on, että minä en voi hankkia aseistettua joukkoa, joka ympäröi teidät ja estää palaamasta Kongon vapaavaltioon?"
Belgialainen menetti malttinsa. "Minulla ei ole halua väitellä alastoman villin kanssa", hän huudahti. "Jollette tahdo kärsiä väkivaltaista kohtelua, ette saa sekaantua minun asioihini. Kersantti, ottakaa vanki."
Werper kurotti huulensa Tarzanin korvan kohdalle. "Varjelkaa minua heiltä, niin voin näyttää teille sen paikan, jossa näin vaimonne eilen illalla", hän kuiskasi. "Nyt juuri hän ei voi olla kaukana tästä paikasta."
Sotilaat, seuraten kersanttinsa merkkiä, sulkivat piirinsä ottaakseen Werperin kiinni. Tarzan tarttui belgialaisen vyötäisiin ja kantaen häntä kuin jauhosäkkiä loikkasi eteenpäin, koettaen murtaa itselleen tien ketjun läpi. Hänen oikea nyrkkinsä osui lähimmän soturin leukaan ja lennätti hänet taaksepäin tovereittensa päälle. Iskuun kohotetut kiväärit riistettiin niiden käsistä, jotka salpasivat hänen tiensä, ja mustat sotilaat keikahtelivat oikeaan ja vasempaan, kun apinamies taisteli rajuna vapautensa puolesta.
Mustat ympäröivät niin täydellisesti molemmat miehet, etteivät uskaltaneet ampua, peläten luotien osuvan tovereihin, ja Tarzan oli jo tunkeutunut heidän lävitseen ja aikoi juuri livahtaa viidakon sokkeloisiin kätköihin, kun muuan mies, joka oli takaa hiipinyt hänen luokseen, iski häntä pyssyllään raskaasti päähän.
Samalla hetkellä apinamies oli maassa, ja hänen selässään oli tusinan verran mustia sotureita. Tultuaan jälleen tuntoihinsa hän huomasi olevansa lujasti sidottu, ja samoin oli Werperkin. Saatuaan ponnistuksensa päättymään hyvin oli belgialainen upseeri hyvällä tuulella ja halukas ivailemaan vankejaan siitä, kuinka helposti heidät oli saatu kiinni, mutta hän ei saanut Apinain Tarzanilta yhtäkään vastausta. Werper taas oli hyvin liukaskielinen esittäessään vastalauseitaan. Hän selitti, että Tarzan oli englantilainen loordi, mutta upseeri vain nauroi tätä vakuutusta ja neuvoi vankiaan säästämään sanojaan, jotta voisi puolustaa itseään oikeudessa.
Kohta kun Tarzan tuli jälleen tajuihinsa ja huomattiin, ettei hän ollut pahasti loukkaantunut, sidottiin vangit sotilaiden keskelle ja alettiin marssia takaisin Kongon vapaavaltion rajaa kohti.
Illansuussa matkue pysähtyi erään virran varrelle; sotilaat tekivät leirin ja valmistivat illallisen. Läheisen viidakon tiheästä lehviköstä tarkkasi villi silmäpari hiljaisen innokkaasti ja uteliaasti mustien sotilaiden toimia. Olento katseli tuuheiden kulmakarvojensa alta, kuinka rakennettiin boma, tehtiin tulia ja valmistettiin ruokaa.
Tarzan ja Werper olivat komppanian pysähdyttyä maanneet sidottuina pienen rensselikasan takana, mutta kun ateria oli saatu valmiiksi, käski heidän vartijansa heitä nousemaan ja tulemaan valkean ääreen missä heidän kätensä irroitettaisiin, jotta he voisivat syödä.
Kun jättimäinen apinamies nousi, näkyi viidakossa katselevan olennon silmissä hämmästynyt jälleentuntemisen ilme, ja villeiltä huulilta kuului matala kurkkuääni. Tarzan kävi heti tarkkaavaiseksi, mutta vastausmurina kuoli hänen huulilleen, koska hän pelkäsi, että se herättäisi sotilaiden epäluuloa.