Äkkiä hän sai erään ajatuksen. Hän kääntyi Werperiin päin.
"Aion puhua teille kovalla äänellä ja sellaista kieltä, jota ette ymmärrä. Olkaa kuuntelevinanne tarkasti, mitä sanon, ja mumiskaa silloin tällöin jotakin ikäänkuin vastaukseksi samalla kielellä — pakoonpääsymme voi riippua ponnistustenne menestymisestä."
Werper nyökkäsi suostumuksen ja ymmärtämyksen merkiksi, ja silloin alkoi hänen toverinsa huulilta kuulua merkillistä mongerrusta, jota voi yhtä sopivasti verrata koiran haukuntaan ja murinaan kuin marakattien rupatukseenkin.
Lähinnä olevat sotilaat katsoivat ällistyneinä apinamieheen. Jotkut heistä nauroivat, toiset taas vetäytyivät pois, ollen ilmeisesti taikauskoisen pelon vallassa. Upseeri lähestyi vankeja Tarzanin yhä rupatellessa ja pysähtyi heidän taakseen kuunnellen häntä hämmästyneenä ja mielenkiintoa osoittaen. Kun Werper mutisi jotakin naurettavaa sekamelskaa vastaukseksi, nousi hänen uteliaisuutensa ylimmilleen ja hän astui eteenpäin pyytäen saada tietää, mitä kieltä he haastelivat.
Tarzan oli tämän miehen puhetavan ja käytöksen nojalla tehnyt matkan aikana päätelmiä hänen sivistysmäärästään. Nyt hänen vastauksensa onnistuminen riippui hänen arviointinsa paikkansapitävyydestä.
"Kreikkaa", hän selitti.
"Oh, minäkin ajattelin, että se oli kreikkaa", vastasi upseeri, "mutta siitä on niin monta vuotta kun olen lukenut sitä, etten ollut enää varma. Mutta olisin kiitollinen, jos vastedes puhuisitte kieltä, johon olen paremmin perehtynyt."
Werper käänsi päänsä salatakseen irvistyksen ja kuiskasi Tarzanille:
"Hänelle se kyllä oli kreikkaa, ja minulle myöskin."
Mutta eräs musta sotilas jupisi tovereilleen matalalla äänellä: "Olen kuullut näitä ääniä ennen, — kerran yöllä, kun olin eksynyt viidakkoon, kuulin karvaisten mustien keskustelevan puissa, ja heidän sanansa muistuttivat tämän valkoisen miehen sanoja. Toivon, ettemme olisi löytäneet häntä. Hän ei ole ollenkaan ihminen, — hän on paha henki, ja meille tulee huono onni, jollemme päästä häntä menemään." Näin sanoen mies vilkui pelokkaasti viidakkoon päin.
Hänen toverinsa nauroi hermostuneesti ja poistui kertoakseen keskustelun muuteltuna ja liioiteltuna mustille sotilastovereilleen, niin että ennen pitkää jättiläisvangista oli sepitetty kaamea juttu, joka oli täynnä noituutta ja äkillisiä kuolemantapauksia, ja se oli levinnyt pitkin leiriä.