Wazirit olivat ehtineet käytävän toiseen päähän ja astuivat jo kiemurtelevaa tietä pitkin raitista ilmaa ja kummun huipulta näkyvää tervetullutta tähtien valoa kohti, ennenkuin Tarzan riistäytyi unelmien pidättävistä siteistä ja lähti hitaasti heidän jälkeensä.
Vielä kerran ja — niin hän ajatteli — viimeisen kerran hän sulki aarreaitan tukevan oven. Werper nousi pimeässä hänen takanaan ja ojenteli turtuneita lihaksiaan. Hän kurotti kättään ja hyväili lempeästi kultaharkkoa lähimmässä rivissä. Hän nosti sen pitkälliseltä lepopaikaltaan ja punnitsi sitä käsissään. Hän puristi sitä rintaansa vasten ahneuden huumassa.
Tarzan uneksi edessään olevasta onnellisesta kotiintulosta, rakkaista käsivarsista kaulansa ympärillä ja pehmeästä poskesta, joka painuisi hänen poskeaan vasten. Mutta sitten hänen mieleensä nousi muisto vanhasta poppamiehestä ja hänen varoituksestaan ja hävitti unelman. Ja silloin, muutaman lyhyen sekunnin kuluessa, kummankin miehen toiveet menivät pirstaksi. Toinen unohti ahneutensakin silmittömässä kauhussaan — toinen unohti menneisyyden kokonaan, kun särmikäs kallionlohkare iski syvän haavan hänen päähänsä.
VIIDES LUKU
Liekehtivän jumalan alttari
Tämä tapahtui hetkellä, jolloin Tarzan kääntyi suljetulta ovelta jatkaakseen matkaansa ulkomaailmaan. Muutos tuli varoituksetta. Hetken oli kaikki hiljaa ja järkkymättä — seuraavalla hetkellä koko maailma huojui, ahtaan käytävän sijoiltaan vääntyneet seinät halkeilivat ja murenivat, suuria graniittilohkareita irtautui katosta ja putoili ahtaaseen solaan tukkien sen, ja seinät taipuivat sisäänpäin raunioiden yli. Katosta irtaantuneen järkäleen iskusta Tarzan hoippui taaksepäin aarrehuoneen ovea kohti. Hän työnsi sen painollaan auki ja hänen ruumiinsa vieri kammion lattialle.
Suuressa huoneessa, johon aarre oli sijoitettu, aiheutti maanjäristys vähemmän vahinkoa. Muutamia harkkoja suistui pinon yläosasta alas, kivikatosta irtautui yksi palanen ja murskautui lattiaan, ja seinät rakoilivat, vaikka eivät luhistuneet.
Tärähdyksiä oli vain yksi; toista ei tullut täydentämään ensimmäisen aiheuttamaa vahinkoa. Werper, joka oli ryskeen äkillisyydestä ja rajuudesta lentänyt selälleen, nousi pystyyn, kun huomasi olevansa vahingoittumaton. Haparoidessaan huoneen toista päätä kohti hän etsi kynttilää, jonka Tarzan oli jättänyt jälkeensä, kiinnitettyään sen sulattamallaan vahalla erään harkon esiinpistävään reunaan.
Raapien useita tulitikkuja belgialainen löysi lopulta etsimänsä esineen, ja kun kalpeat säteet hetkeä myöhemmin hälvensivät sysimustaa yötä hänen ympärillään päästi hän hermostuneen helpotushuokauksen sillä läpitunkematon pimeys oli lisännyt hänen tilanteensa kauheutta.
Kun hänen silmänsä tottuivat valoon, käänsi hän katseensa ovea kohti — nyt oli hänen ainoana ajatuksenaan päästä pakoon tästä kaameasta haudasta — ja silloin hän näki alastoman jättiläisen ruumiin pitkällään lattialla juuri oviaukon edessä. Werper vetäytyi taaksepäin, peläten tulevansa ilmi, mutta toinen silmäys sai hänen arvelemaan, että englantilainen oli kuollut. Miehen päässä olevasta ammottavasta haavasta oli sementtilattialle vuotanut verta kokonainen lätäkkö.