Tarzan kääntyi hyvillään ja lähti taas kummun huipulle. Werper tarkkasi esiinpistävän graniittilohkareen kätköstä, kuinka hän tuli portaitten varjosta ja eteni laaksonreunassa olevan kukkulan juurelle, missä wazirit odottivat herransa merkkiä. Sitten Werper livahti varovasti piilopaikastaan, pujahti sisäänkäytävän synkkään pimeyteen ja hävisi.
Pysähtyen kukkulan reunalle Tarzan kohotti äänensä, päästäen leijonan jyrisevän kiljunnan. Hän uudisti huudon kahdesti, säännöllisen väliajan päästä, seisoen tarkkaavan hiljaisena useita minuutteja sen jälkeen kun kolmannen huudon kaiku oli häipynyt. Ja sitten kuului kaukaa laakson toiselta puolen heikko vastaushuuto — kerran, kahdesti, kolmasti. Busuli, wazirien päällikkö, oli kuullut ja vastasi.
Tarzan kääntyi taas aarreholvia kohti tietäen, että muutamassa tunnissa hänen mustansa tulisivat hänen luokseen valmiina jälleen viemään kokonaisen omaisuuden Oparin omituisen muotoisina kultaharkkoina. Sillä välin hän kuljettaisi kummun huipulle niin paljon kallisarvoista metallia kuin voisi.
Hän suoritti tämän matkan kuudesti viiden tunnin aikana, ennenkuin Busuli ehti kummulle, ja siihen mennessä hän oli tuonut kahdeksanviidettä harkkoa suuren vierinkiven reunalle, kantaen joka kerta taakan, joka olisi pannut kaksikin tavallista miestä horjumaan. Mutta hänen jättiläisvoimissaan ei näkynyt väsymyksen merkkiäkään hänen auttaessaan mustia sotureitaan kummulle köyden avulla, jonka oli sitä varten tuonut.
Kuusi kertaa hän oli mennyt aarrekammioon ja kuusi kertaa belgialainen Werper oli kyyristynyt mustiin varjoihin pitkän holvin kaukaisimmassa päässä. Taas tuli apinamies, ja tällä kertaa oli hänen mukanaan viisikymmentä soturia. Nämä olivat ryhtyneet kantajiksi rakkaudesta siihen ainoaan olentoon, joka voi vaatia heidän rajua ja ylpeätä luonnettaan alistumaan sellaiseen halpaan tehtävään. Holvista ilmestyi vielä kaksikuudetta harkkoa, ja kaikkiaan niitä oli sata, jonka määrän Tarzan aikoi viedä mukanaan.
Kun viimeiset wazirit olivat tulleet kammiosta, kääntyi Tarzan viime kerran katsomaan satumaisia rikkauksia, joita hänen kaksi ryöstöretkeänsä ei ollut paljonkaan vähentänyt. Ennenkuin hän sammutti sen kynttilän, jonka oli tuonut mukanaan ja jonka lepattava valo oli luonut umpinaisen kammion läpitunkemattomaan pimeyteen ensimmäiset vienot säteet sen jälkeen kun ihmiset ammoin olivat sen unohtaneet, muistui hänen mieleensä se kerta, jolloin hän ensin oli tullut aarreholviin; hänhän oli joutunut sinne sattumalta silloin kun pakeni temppelinalaisista holveista, minne hänet oli kätkenyt La, auringonpalvelijain ylipapitar.
Hän muisti kohtauksen temppelissä, jolloin hän oli ollut pitkällään uhrialttarilla ja La seisonut tikari koholla hänen vieressään, pappien ja papitarten rivien odottaessa kiihkoisan ja hysteerisen hurmion vallassa uhrinsa lämpimän veren ensi pulpahdusta, täyttääkseen sillä kultaiset maljansa ja juodakseen liekehtivän jumalansa kunniaksi.
Than, hullun papin, törkeä ja verinen keskeytys kuvastui eloisana apinamiehen muistissa, samoin toisten pappien pako kauhean olennon mielettömän verenhimon tieltä, raaka hyökkäys Lan kimppuun ja hänen oma osansa synkässä murhenäytelmässä, kun hän oli tapellut raivostuneen oparilaisen kanssa ja jättänyt hänet kuolleena sen papittaren jalkojen juureen, jota mies oli tahtonut häväistä.
Tämä ja moni muu seikka muistui Tarzanin mieleen hänen tuijottaessaan tummankeltaisten metallilaattojen pitkiin riveihin. Hän aprikoitsi, hallitsiko La vielä temppeliä tässä raunioituneessa kaupungissa, jonka murenevat muurit kohosivat niin lähellä. Oliko La lopuksi pakotettu suostumaan avioliittoon jonkun eriskummaisen papin kanssa? Se oli tosiaan katkera kohtalo niin kauniille naiselle. Tarzan astui päätänsä pudistaen lepattavan kynttilän luo, sammutti sen heikon valon ja kääntyi ovea kohti.
Hänen takanaan odotti vakoilija hänen menoaan. Werper oli nyt päässyt selville salaisuudesta, jota varten oli tullut, ja voisi sopivassa tilaisuudessa palata odottavien seuralaistensa luo, tuoda heidät aarreholviin ja kuljettaa pois kaiken kullan, minkä he suinkin jaksoivat kantaa.