Mugambi oli aikaisemmin ollut isäntänsä kanssa Lontoossa. Hän ei ollut sellainen yksinkertainen villi kuin asusta päättäen näytti. Hän oli ollut tekemisissä maailman suurimman kaupungin kirjavien ihmisjoukkojen kanssa, käynyt museoissa ja tarkastellut kauppojen ikkunoita, ja lisäksi hän oli teräväpäinen ja älykäs mies.
Samalla hetkellä kun Oparin jalokivet kimaltelevina vierivät hänen hämmästyneiden silmiensä eteen, ymmärsi hän mitä ne olivat. Mutta hän huomasi myös jotakin muuta, mikä kiinnitti paljon enemmän hänen mieltään kuin kivien arvo. Hän oli tuhansia kertoja nähnyt nahkapussin, joka riippui hänen isäntänsä kupeella, kun Apinain Tarzan oli halunnut kisailu- ja seikkailuhengen valtaamana palata muutamaksi tunniksi poikuutensa alkeellisiin tapoihin ja oloihin ja alastomien soturiensa ympäröimänä ajaa takaa leijonaa ja pantteria, puhvelia ja norsua sillä tavalla, josta hän eniten piti.
Werper näki, että Mugambi oli huomannut pussin ja kivet. Hän kokosi kiireesti kallisarvoiset esineet ja pani ne takaisin pussiin. Sillä välin Mugambi maleksi välinpitämätön ilme kasvoillaan alas joelle kylpemään.
Seuraavana aamuna Abdul Murak oli raivoissaan, huomattuaan, että hänen kookas musta vankinsa oli yön aikana karannut. Werper oli omasta syystä kauhuissaan, kunnes hänen vapisevat sormensa tunsivat, että pussi teräväsärmäisine pikkukivineen yhä oli paikallaan hänen paitansa alla.
KUUDESTOISTA LUKU
Tarzan johtaa taas manganeja
Ahmet Zek oli kahden seuralaisensa kanssa tehnyt laajan kaarroksen etelään, sulkeakseen pakotien karanneelta apuriltaan Werperiltä. Toiset olivat hajaantuneet eri suuntiin, muodostaen siten yön aikana avaran kehän, ja nyt he suuntasivat kaikki kulkunsa keskustaa kohti.
Ahmet ja hänen kaksi miestään pysähtyivät hieman levähtämään juuri ennen puoltapäivää. He kyyristyivät puiden alle erään aukeaman eteläreunaan. Rosvopäällikkö oli huonolla tuulella. Sekin oli jo paha, että uskoton oli puijannut häntä, mutta kun hän samalla oli menettänyt jalokivet, joihin hänen ahne sydämensä oli kiintynyt, oli se jo ihan liikaa — varmaan Allah oli palvelijalleen vihainen.
No, hänellä oli vielä nainen hallussaan. Tästä hän saisi pohjoisessa hyvän hinnan ja sitten hänellä oli tiedossaan maahan haudattu aarre englantilaisen talon raunioiden vieressä.
Viidakosta aukeaman vastakkaiselta puolelta kuului jotakin ääntä, ja se sai Ahmet Zekin heti valppaaksi ja tarkkaavaiseksi. Hän tarttui pyssyynsä, ollen valmis käyttämään sitä viipymättä, ja viittasi tovereitaan olemaan hiljaa ja piiloutumaan. Ryömien pensaiden taakse nuo kolme miestä odottivat, silmät kiintyneinä aukeaman toiseen päähän.