Mutta Taglatin pahanilkiset, verestävät silmät kapenivat, kun hän huomasi huolellisesti miettimänsä suunnitelman olevan likellä toteutumistaan. On totta, että joskus niiden monien päivien aikana, jotka olivat kuluneet heidän lähdettyään retkelle, Taglatin oli ollut vaikea pysyttää aiettaan etualalla mielessään, ja monesti hän oli kokonaan unohtanut sen, kunnes Tarzan oli jollakin satunnaisella sanalla palauttanut sen hänen ajatuksiinsa. Mutta ollakseen apina oli Taglat yleensä suoriutunut kaikesta hyvin.
Nyt hän nuoleskeli suupieliään, ja hänen lerpattavat huulensa saivat aikaan vastenmielisen, maiskuttavan äänen, kun hän veti henkeään.
Tyytyväisenä siihen, että naaras oli siellä, missä oli toivonut löytävänsä hänet, Tarzan vei apinansa Ahmet Zekin telttaa kohti. Ohikulkeva arabialainen ja kaksi orjaa näkivät hänet, mutta yö oli pimeä, ja valkeat burnusit kätkivät apinain karvaiset jäsenet ja heidän johtajansa jättiläisvartalon, joten kaikki kolme, jotka olivat kyyryssä ikäänkuin keskusteluun syventyneinä, eivät herättäneet mitään epäluuloa. He suuntasivat askeleensa teltan takaosaa kohti. Sisäpuolella keskusteli Ahmet Zek useiden apulaistensa kanssa. Tarzan kuunteli ulkopuolella.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Jane Clayton kuolemanvaarassa
Ajatellen kauhun vallassa sitä kohtaloa, joka odottaisi Addis Abebassa, koetti luutnantti Albert Werper keksiä jotakin pakosuunnitelmaa. Mutta kun musta Mugambi oli tehnyt tyhjäksi vartijoittensa valppauden, kävivät abessinialaiset kaksinkerroin varovaisiksi, estääkseen Werperiä seuraamasta neekerin jälkiä.
Jonkun aikaa Werper tuumi, sopisiko lahjoa Abdul Murak antamalla hänelle osan pussin sisällöstä, mutta peläten, että hän vaatisi kaikki jalokivet vapauden hinnaksi, koetti belgialainen itaruuden valtaamana keksiä jotakin muuta keinoa päästä pulastaan.
Silloin hänen mieleensä juolahti toisenlainen pelastumistapa. Sitä seuraten hän saisi yhä pitää jalokivensä ja tyydyttäisi samalla abessinialaisen ahneuden, tämä kun uskoisi saaneensa kaikki, mitä Werperillä oli tarjottavana.
Ja näin ollen, kun oli kulunut päivä Mugambin katoamisesta, Werper pyysi päästä Abdul Murakin puheille. Kun belgialainen tuli vangitsijansa luo, ennusti synkkä ilme jälkimmäisen kasvoilla Werperin toiveiden tyhjäksi tekemistä, mutta hän rohkaisi kuitenkin itsensä muistelemalla ihmissuvun yleistä heikkoutta, joka saa jäykimmänkin luonteen taipumaan kaikki voittavan rikkaudenhalun edessä.
Abdul Murak silmäili häntä synkästi. "Mitä nyt haluat?" hän kysyi.