Jos hän voisi matkalla pohjoista kohti päästä samaan telttaan arabialaisen kanssa, saisi hän yllin kyllin tilaisuuksia raivata tieltään miehen, joka uhkasi hänen elämäänsä ja vapauttansa, — asiaa kannatti yrittää; sitäpaitsi ei näyttänyt olevan muuta keinoa selvitä vaikeuksista.
"Niin", hän sanoi, "Ahmet Zek on kuollut. Hän kaatui taistelussa abessinialaista ratsukomppaniaa vastaan, joka piti minua vankina. Minä pääsin pakoon kahakan aikana, mutta en luule kenenkään Ahmet Zekin miehistä jääneen eloon, ja heidän etsimänsä kulta on abessinialaisten hallussa. Nytkin he epäilemättä marssivat tätä leiriä kohti, sillä Menelik on lähettänyt heidät rankaisemaan Ahmet Zekiä ja hänen seuralaisiaan, koska he ovat tehneet ryöstöretken abessinialaiskylään. Heitä on paljon, ja jollemme pakene kiireesti, joudumme kaikki saman kohtalon alaisiksi kuin Ahmet Zek."
Mohammed Beyd kuunteli ääneti. Hän ei tiennyt, missä määrin uskottoman kertomukseen saattoi luottaa, mutta kun se tarjosi hänelle tekosyyn lähteä pois kylästä ja mennä pohjoista kohti, ei hän tahtonut kovin turhantarkasti kuulustella belgialaista.
"Ja jos ratsastan pohjoiseen sinun kanssasi", hän kysyi, "niin puolet jalokivistä ja puolet naisen hinnasta tulee minulle?"
"Niin", vastasi Werper.
"Hyvä", sanoi Mohammed Beyd. "Nyt menen antamaan määräyksen, että lähdetään liikkeelle huomenaamulla aikaisin." Hän nousi poistuakseen teltasta.
Werper laski pidättäen kätensä hänen käsivarrelleen.
"Odota", hän sanoi, "päättäkäämme, kuinka monta otamme mukaan. Ei ole hyvä, että vaimot ja lapset tulevat rasitukseksemme, sillä silloin abessinialaiset tosiaan voivat saavuttaa meidät. Olisi paljon parempi valita pieni vartiosto urheimmista miehistämme ja ilmoittaa jälkeenjääville, että ratsastamme länteen. Sitten kun abessinialaiset tulevat, joutuvat he väärille jäljille, jos heillä on aikomuksena ajaa meitä takaa, ja jolleivät he ryhdy takaa-ajoon, eivät he kuitenkaan ratsasta pohjoista kohti niin nopeasti kuin ajatellessaan meidän olevan heidän kanssaan."
"Käärme ei ole niin viisas kuin sinä, Werper", sanoi Mohammed Beyd hymyillen. "Tehtäköön kuten sinä sanot. Kaksikymmentä miestä seuraa meitä, ja me ratsastamme länteen — silloin kun lähdemme kylästä."
"Hyvä", huudahti belgialainen, ja siten asia oli selvä.