Hän oli etsinyt telttatuolinsa ja istui nyt mietiskellen niitä monia esimerkkejä ihmisten julmuudesta, itsekkyydestä ja häijyydestä, joiden todistajaksi hän oli joutunut sen päivän jälkeen, kun hänen silmänsä viidakossa neljä vuotta sitten olivat ensi kertaa nähneet jonkun muun ihmisolennon kuin oman itsensä, — sileän, mustan Kulongan, jonka nopea keihäs oli tunkeutunut Kaalan, ison emäapinan, sisuksiin ja ryöstänyt Tarzanilta ainoan äidin, mitä hän koskaan oli tuntenut.
Hän muisti Kingin, jonka rotannaamainen Snipes oli surmannut, Arrow-laivan kapinoitsijain hylkäämän professori Porterin seuralaisineen, Mbongan mustien sotilaitten ja naisten julmuuden vankejaan kohtaan, sivili- ja sotilasvirkailijani joutavan keskinäisen kateellisuuden länsirannikon siirtomaassa, jossa hän ensi kertaa oli tutustunut sivistyneen maailman tapoihin.
"Mon Dieu!" jupisi hän itsekseen, "kaikki ovat samanlaisia! Pettävät, murhaavat, valehtelevat, tappavat, ja kaikkea tuota etujen vuoksi, joita viidakon pedotkin halveksisivat — saadakseen rahaa, millä ostaa heikkojen ja veltostuneiden hekumaa ja nautintoja. Ja kuitenkin heitä sitovat typerät tavat, jotka tekevät heidät onnettoman kohtalonsa orjiksi, sillä välin kun he vahvasti uskovat olevansa luomakunnan herroja ja tuntevansa elämän ainoita tosiriemuja. Viidakon asukas tuskin seisoisi veltosti syrjässä toisen viedessä hänen kainaloisensa. Tämä on tyhmä maailma, typerä maailma, ja Apinain Tarzan oli hullu, kun hylkäsi metsiensä vapauden ja onnen tänne saapuakseen."
Hänen siinä istuessaan valtasi hänet äkkiä aavistus, että silmät tähystelivät häntä takaapäin, ja villieläimen vanha vaisto kuohahti sivistyksen silauksen alla, joten hän kääntyi niin nopeasti, että häntä salavihkaa katselleen nuoren naisen silmät eivät edes ehtineet painua alas apinamiehen harmaiden silmien edessä, jotka sinkosivat niihin kysyvän katseen. Sitten, kun ne painuivat alas, näki Tarzan heikon punerruksen nopeasti häilähtävän puolittain poiskäännetyillä kasvoilla.
Hän hymyili itsekseen perin sivistymättömän ja epäritarillisen tekonsa seuraukselle, sillä hän ei ollut laskenut alas omia silmiään, kun ne kohtasivat nuoren naisen, joka oli hyvin nuori ja samalla kaunis ulkomuodoltaan. Sitäpaitsi oli tässä naisessa jotakin tutunomaista, ja se sai Tarzanin ihmettelemään, missä oli hänet ennen nähnyt. Hän otti entisen asentonsa, ja silloin hän huomasi, että nainen oli noussut lähteäkseen kannelta. Hänen mennessään ohitse Tarzan kääntyi häntä tarkkaamaan, toivoen keksivänsä jotakin, mikä paljastaisi, kuka tuo nainen oli.
Eikä hän kokonaan pettynytkään, sillä kävellessään nainen kohotti toisen kätensä mustaan, aaltoilevaan röykkiöön niskassaan — erityisellä naisellisella liikkeellä, joka osoittaa tietoisuutta takana tähystelevien arvostelevien silmien katseista, — ja Tarzan näki sormessa saman omituisenmallisen sormuksen, jonka silloin aikaisemmin oli nähnyt hunnutetulla naisella.
Tätä kaunista naista oli siis Rokoff vainonnut. Tarzan mietiskeli veltosti, ken hän saattoi olla ja missä suhteessa noin herttainen olento oli jöröön, parrakkaaseen venäläiseen?
Päivällisen jälkeen sinä iltana käveli Tarzan laivan keulapuolella, missä viipyi vielä hämärissäkin, jutellen toisen perämiehen kanssa; ja kun tämän herran velvollisuus kutsui hänet toisaalle, nojaili Tarzan veltosti kaidepuuta vasten, katsellen kuutamon leikkiä vienosti vyöryvillä laineilla. Hänet peitti puolittain eräs taavetti, joten kaksi kannella lähestyvää miestä ei häntä huomannut, ja näiden mennessä ohitse hän eroitti kyllin paljon heidän keskustelustaan ryhtyäkseen heitä seuraa: maan ja kuuntelemaan, mitä pirunjuonia he suunnittelivat Hän oli tuntenut Rokoffin äänen ja nähnyt, että hänen seuralaisenaan oli Paulvitsh.
Tarzan oli eroittanut vain muutamia sanoja: "Ja jos se kirkuu, niin voit kuristaa häntä, kunnes…" Mutta ne sanat olivat riittäneet herättämään hänen seikkailuvaistonsa, ja siksipä hän piti noita kahta miestä silmällä heidän nyt kävellessään ripeästi kannella. Hän seurasi heitä tupakkahuoneeseen, mutta he viivähtivät vain kotvan aikaa sen ovella, kaiketikin todetakseen, että joku, jonka olopaikan he tahtoivat tietää, oli siellä sisällä.
Sitten he menivät suoraan ensi luokan hyttejä kohti, jotka sijaitsivat kävelykannella. Täällä oli Tarzanin vaikeampi välttää, että hänet huomattaisiin, mutta se onnistui hänelle kuitenkin. Kun miehet pysähtyivät erään kiilloitetun visaoven eteen, livahti Tarzan kapean käytävän varjoon kymmenkunnan askeleen päähän heistä.