"Sapristi!" kiljahti raivostunut Rokoff. "Mitä tarkoitatte? Oletteko hullu, kun tällä tavoin taas solvaatte Nikolas Rokoffia?"
"Tämä on vastaukseni kirjeeseenne, monsieur", sanoi Tarzan matalalla äänellä ja sitten paiskasi miehen sellaisella voimalla luotaan, että Rokoff lensi koivet harallaan laivankannen kaidetta vasten.
"Kirous ja kadotus!" kirkaisi Rokoff. "Tämän saat hengelläsi maksaa, sika!" Ja samassa hän ponnahtaen jaloilleen hyökkäsi Tarzanin kimppuun ja nyki revolveria lonkkataskustaan. Nuori nainen peräytyi kauhistuneena.
"Nikolas!" huusi hän. "Älä tee… oih, älä tee sitä. Paetkaa nopeasti, monsieur, muutoin hän varmasti tappaa teidät!"
Mutta pakenemisen asemesta Tarzan astui miestä vastaan. "Älkää hupsutelko, herra", sanoi hän.
Rokoff, aivan hulluna raivosta nöyryytyksen tähden, jonka muukalainen oli hänelle tuottanut, oli vihdoinkin saanut vedetyksi revolverinsa esiin. Hän oli pysähtynyt ja kohotti nyt aseen harkitsevasti Tarzanin rintaa kohti, vetäen liipasimesta. Kuului napsahdus, mutta se panos puuttui. Apinamiehen käsi työntyi eteenpäin kuin vihaisen python-käärmeen pää. Nopea tempaisu, ja revolveri lensi kauas laivanreunan yli ja katosi Atlantin aaltoihin.
Miehet seisoivat tovin katsellen toisiansa. Rokoff oli saanut takaisin kylmäverisyytensä. Hän puhui ensimmäiseksi.
"Jo kahdesti on monsieur katsonut sopivaksi sekaantua asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Kahdesti hän on suvainnut nöyryyttää Nikolas Rokoffia. Ensimmäinen loukkaus annettiin anteeksi siinä olettamuksessa, että monsieur toimi tietämättömyydestä, mutta tätä asiaa ei anneta anteeksi. Jos monsieur ei tiedä, kuka Nikolas Rokoff on, niin tämä viimeinen loukkaus antaa monsieurille kyllin aihetta hänet muistaakseen."
"Minulle riittää, että tiedän teidän olevan pelkuri ja roisto", vastasi Tarzan, ja kääntyi kysymään naiselta, oliko mies tehnyt hänelle pahaa, mutta ahdistettu oli hävinnyt. Sitten hän, edes vilkaisematta Rokoffiin ja hänen toveriinsa, jatkoi kävelyään kannella.
Tarzan ei voinut olla ihmettelemättä, aprikoidessaan minkälainen salavehje saattoi olla tekeillä tai missä juonessa nuo kaksi miestä olivat. Hunnutetun naisen ulkomuodossa oli jotakin tutunomaista, mutta kun ei ollut näkynyt kasvoja, ei Tarzan voinut olla varma, oliko häntä koskaan ennen tavannut. Tarzan oli hänessä erikoisesti pannut merkille ainoastaan omituisenmallisen sormuksen yhdessä sen käden sormessa, johon Rokoff oli tarttunut, ja hän päätti senjälkeen tarkata naispuolisten matkustajain sormia, jotta voisi tuntea sen, jota Rokoff oli vainonnut, ja kuulla, oliko tuo mies yrittänyt sittemmin häiritä.