"Monsieur Tarzan?" kysyi kreivitär ilmeisesti kummastuneena.
"Niin. Tunnetko sinä hänet, Olga?"
"Olen hänet nähnyt. Tarjoilija osoitti hänet minulle."
"En tiennyt, että hän oli kuuluisuus", sanoi kreivi.
Olga de Coude muutti puheenaihetta. Hän huomasi äkkiä, että saattaisi olla vaikeata selittää, miksi tarjoilija oli maininnut hänelle juuri tuosta komeasta monsieur Tarzanista. Ehkäpä hän lievän lievästi punastuikin; sillä eikö hänen puolisonsa, kreivi, luonut häneen perin kummallista, hämmentävää katsetta. — "Ah", ajatteli rouva, "syyllinen omatunto on kovin arka kapine!"
TOINEN LUKU
Vihan kahleiden takomista ja…?
Vasta myöhään seuraavana iltapäivänä Tarzan näki jälleen matkatovereitansa, joiden asioihin hänen rehellisyydenvaistonsa oli hänet paiskannut. Ja silloin hän tuli mitä odottamattomimmin Rokoffin ja Paulvitshin pariin hetkellä, jolloin nämä kaksi kai olisivat kaikkein vähimmin halunneet hänen seuraansa. He seisoivat kannella, tilapäisesti ihmistyhjällä paikalla, ja olivat Tarzanin tullessa heidän luokseen kiihkeässä väittelyssä naisen kanssa. Tarzan huomasi, että tämä oli rikkaasti puettu ja solakasta siromuotoisesta vartalostaan päättäen vielä nuori; mutta harson takaa ei voinut eroittaa hänen piirteitään.
Miehet seisoivat kummallakin puolen naista, ja kaikki olivat selin Tarzaniin, joten hän pääsi ihan lähelle näiden havaitsematta hänen saapuvillaoloaan. Hänestä näytti siltä, että Rokoff uhkaili rukoilevaa naista, mutta kun he käyttivät outoa kieltä, saattoi hän ainoastaan eleistä ja äänensävystä arvata, että nainen oli peloissaan.
Rokoffin asento näytti niin ilmeisesti ruumiillista väkivaltaa uhkaavalta, että Apinain Tarzan hetkiseksi pysähtyi kolmikon taakse, vaistomaisesti aavistaen vaaraa. Tuskin oli hän jäänyt epäröiden seisomaan, kun mies tarttui rajusti naisen ranteeseen vääntäen sitä ikäänkuin olisi kidutuksella tahtonut kiristää häneltä lupauksen. Mitä sitä lähinnä olisi tapahtunut, jos Rokoff olisi saanut menetellä tahtonsa mukaan, voimme ainoastaan oletellen arvailla, koska hän ei laisinkaan saanut viedyksi tahtoansa perille. Sensijaan tarttuivat teräksiset sormet hänen olkapäähänsä, hänet käännettiin kursailematta, ja hän kohtasi saman muukalaisen kylmät, harmaat silmät, joka edellisenä päivänä oli tehnyt hänen aikeensa tyhjäksi.