"Villeiltä eläimiltä arvellaan puuttuvan tunteita", sanoi hän, "mutta sittenkin haluaisin viettää häämme tässä hökkelissä, jossa synnyin, äitini ja isäni hautojen vieressä ja sen villin viidakon keskellä, joka aina on ollut kotini".
"Olisiko se oikein virallista, rakkaani?" kysyi tyttö. "Sillä jos niin on, niin en tiedä mitään muuta paikkaa, jossa mieluummin tahtoisin mennä vihille metsänjumalani kanssa kuin hänen aarniometsänsä siimeksessä."
Ja kun he siitä mainitsivat toisille, vakuuttivat nämä, että se kävisi hyvinkin päinsä ja olisi mitä loistavin loppu merkilliseen romaaniin. Niinpä koko seurue kerääntyi pieneen hökkeliin ja sen ovelle olemaan mukana toisessa toimituksessa, jonka professori Porter näiden kolmen päivän kuluessa suoritti.
D'Arnot oli määrätty sulhaspojaksi ja Hazel Strong kaasoksi, kunnes Tennington kumosi kaikki järjestelyt uudella merkillisellä "tuumallaan".
"Jos rouva Strong suostuu", sanoi hän, ottaen kaason käden omaansa, "olisi Hazelin ja minun mielestäni somaa viettää kaksoishäät".
Seuraavana päivänä he lähtivät matkalle, ja risteilijän höyrytessä verkalleen ulos merelle nojasi pitkä, tahrattoman valkoiseen flanelliin puettu mies ja viehättävä tyttö laivan kaidepuuta vasten katsellen loittonevaa rantakaistaletta, jolla tanssi kaksikymmentä melkein alastonta mustaa wazirisoturia heiluttaen sotakeihäitänsä villien päittensä yläpuolella ja huudellen hyvästiä luotansa matkustavalle kuninkaalleen.
"Minua pahoittaisi ajatella, että katselen viidakkoa viimeistä kertaa", sanoi Apinain Tarzan, "jollen tietäisi, että olen matkalla uuteen, ikuiseen onnenmaahan sinun kanssasi", ja kumartuen hän suuteli Janen huulia.
* * * * *
Tarzanin myöhempiä seikkailuja kerrotaan teoksessa