Juuri ennenkuin vartijat saattoivat vangin pieneen veneeseen, jolla hänet oli kuljetettava tilapäiseen vankilaansa, pyysi Tarzan lupaa tutkia hänen taskujansa ja vaatteitansa ja ilokseen löysikin häneltä varastetut paperit ruumista vasten kätkettyinä.
Laukaus oli hälyttänyt Jane Porterin ja muut hökkelistä, ja tuskin
oli kiihtymys asettunut, kun tyttö tervehti hämmästynyttä loordi
Tenningtonia. Tarzan tuli heidän luokseen otettuaan paperit
Rokoffilta, ja hänen lähestyessään Jane Porter esitteli hänet
Tenningtonille.
"John Clayton, loordi Greystoke, mylord", sanoi hän.
Englantilainen näytti hämmästyneeltä, vaikka kaikin mokomin yrittikin olla kohtelias, ja Tarzanin itsensä, Jane Porterin ja luutnantti D'Arnotin täytyi toistella ihmeellinen tarina moneen kertaan ennenkuin saivat Tenningtonin uskomaan, että eivät kaikki olleet pähkähulluja.
Päivänlaskussa he hautasivat William Cecil Claytonin hänen setänsä ja tätinsä, entisten loordi ja lady Greystoken, viidakkohautojen viereen. Ja Tarzanin kehoituksesta ammuttiin kolme laukausta "kuolemansa urheasti kohdanneen urhoollisen, miehen" viimeisellä lepopaikalla.
Professori Porter, joka nuoremmalla iällään oli vihitty papiksi, toimitti vaatimattoman ruumiinsiunauksen. Haudalla seisoi avopäin merkillisin surijajoukko, mitä milloinkaan lienee nähty auringon alla. Siinä oli ranskalaisia upseereja ja merimiehiä, kaksi englantilaista loordia, amerikkalaisia ja parikymmentä villiä Afrikan urhoa.
Hautajaisten jälkeen Tarzan pyysi kapteeni Dufrannea, siirtämään risteilijän lähdön paria päivää tuonnemmaksi, kunnes hän ehtisi käydä muutaman kilometrin päästä sisämaasta noutamassa "omaisuutensa", ja upseeri suostui siihen ilomielin.
Myöhään iltapäivällä Tarzan palasi wazireineen tuoden ensimmäiset kantamukset "omaisuutta", ja kun seurue näki vankat harkot täysipitoista kultaa, kerääntyivät kaikki apinamiehen ympärille tehden tuhansia kysymyksiä; mutta hän hymyili vain ja torjui jyrkästi heidän tiedustelunsa, kieltäytyen antamasta heille pienintäkään johtolankaa äärettömäin aarteittensa saantipaikkaan. "Siellä on vielä tuhannen jokaista ottamaani kohti", selitti hän, "ja kun nämä on käytetty, saattaa minussa herätä halu noutaa lisää".
Seuraavana päivänä hän palasi leiriin tuoden loput harkkojansa, ja kun ne oli sijoitettu laivaan, sanoi risteilijän kapteeni Dufranne, että hän tunsi olevansa kuin ison, vanhanaikaisen espanjalaisen, azteekien aarrekaupungeista palaavan laivan komentaja. "En tiedä, millä hetkellä miehistöni saattaa leikata kurkkuni poikki ja anastaa laivan", lisäsi hän.
Seuraavana aamuna, heidän valmistellessaan lähtöä laivaan, rohkeni
Tarzan tehdä erään ehdotuksen Jane Porterille.